perjantai 17. elokuuta 2018

Herkkusienien kasvatuksesta

Heinäkuu vierähti ja elokuutakin on eletty jo yli puolenvälin. Blogia en ole kerennyt päivittää ja nyt olisi ehkäpä aika. Lupasin kertoa herkkusieni -kokemuksistani, joten tässäpä tulisi pienoinen kertomus kuinka siinä sitten kävikään.

Kevät 2018:

Toiveikas harrastelijapuutarhuri tilasi suuret sienisadot ajatuksissaan herkkusienien kasvatusalustan. Reseptit valmiiksi mietittynä ja vaatimattomiksi naamioidut repliikit: "itse kasvatin" ja "ajattelin kokeilla onnistuisiko" harjoiteltuna ryhdyin puuhaan.

Kasvatusalusta vasta-avattuna.

Aloitin kasvatuksen 17.4. kastelemalla rihmaston ja asettamalla sen huoneenlämpöön kansi hieman raollaan. Pidin rihmastoa kosteana ja pääsin lisäämään siihen mullan 24.4., joka tuli paketin mukana.

Multa lisättynä.


Ja eikun vain odottelemaan suuria satoja. Pakkauksen mukaan tulisi n. 3 satoa, joista ensimmäinen olisi jo n. 1 kk kuluttua kasvatuksen aloittamisesta. Tein kaiken ohjeiden mukaan. Ensimmäinen kuukausi vierähti, vierähti toinenkin. Olin siirtänyt sienet ulos kuistille varjoon, jotta jotain alkaisi tapahtumaan. Rihmastoa oli alkanut muodostua lisätyn mullan päälle.


Kesä 2018:

Välillä alusta oli päässyt kuivahtamaan ja jouduin kastelemaan sitä oikein reilusti ja taiteilemaan, kuinka saan kuivahtaneen mullan imemään nestettä itseensä kun sellaista ei tahtonut tehdä. Oli vastatuulta matkassa ja pikkuhiljaa karisivat suuret mielikuvat herkullisista ITSEKASVATETUISTA sienistä.

Nyt on kulunut neljä kuukautta sienien kasvatuksen aloittamisesta. Tämän hetkinen tilanne on se, että pieniä sienien alkuja on, mutta kun ne samat sienien alut ovat olleet jo kuukauden päivät, eikä niille ole tapahtunut minkäänlaista koon kasvua, ennemminkin kutistumista, tänä aikana.


Pienet ruskeat pipanat ovat niitä herkkusieniä...

Niistä kolmesta luvatusta sadosta odotan yhä ensimmäistä.  Voisinko minä vedota siihen, että on huono sienivuosi muutenkin?

Vihrein terveisin,
Heidi H

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Lupiinihaaste

Varoitus: teksti sisältää lupiineille haitallista materiaalia.



Komealupiini, puutarhakarkulainen ja pientareiden valloittaja numero 1. Kasvi, jota vastaan käydään taistelua niittokonein ja viikattein. Nyt haastankin kaikki, siis ihan kaikki keräämään juhannukseksi kauneimman lupiinikimpun koristamaan juhannuspöytää, kuistia, terassia tai ulkohuussia. Tehkää vaikkapa kesähame lupiineista, kunhan vain keräätte lupiineja ennen kuin ne siementävät. 

Tässä tulisi muutama vinkki Vihertehtuurin tyyliin, mitä lupiineista voisi saada aikaiseksi.

NRO 1: Lupiinikranssi.



NRO 2: Lupiinikimppu



NRO 3: Lupiinikranssi kynttiläkruunuun



NRO 4: Auton maisemointiin, ruostekukkaset piiloon.


Nyt on haaste heitetty ja toivon, että näkisin mitä hienoimpia ja innovatiivisimpia tapoja koristella lupiineilla. Nyt on teidän vuoro.

Kukkaisin terveisin,
Heidi H

torstai 31. toukokuuta 2018

Kevään räjähdysmäinen tulo



Kaikki kävi kovin nopeasti: kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli - kukat ja perhoset.

Toukokuu on mennyt ihastellen ja ihmetellen. Olen yrittänyt kasvattaa, koulia, kuokkia ja kitkeä - niin kuin moni muu puutarhassa möyrijä. Perunamaa on laitettu aluilleen, tosin perunat odottavat vielä istutusta. Olen yrittänyt olla uskollinen kuukalenterille, joten olen maltilla odottanut alenevaan kuuhun, jotta pääsen laittamaan perunaa multiin. Nyt olisi se aika.

Monen monta muutakin kasvatusprojektia on meneillään, mutta kertoisin niistä mielelläni enemmän sitten kun pääsen jonkinlaiseen lopputulokseen kokeilujeni suhteen: olipa kyseessä suuri sato tai pitkittynyt kärsimysnäytelmä. Sen verran voisin kertoa, että tilasin herkkusienien kasvatusalustan ja se kokeilu näyttäisi päätyvän traagisesti. Mutta siitä enemmän jokin toinen kerta.

Viime vuotisista kokeiluista sen verran, että hyasintit eivät ole nousseet enää kukkapenkistä, eli se kokeilu osoittautui epäonnistuneeksi. Kruunuvuokot jätin talveksi penkkiin ja väittäisin että muutamia lehtiä on noussut, mutta vielä en varmaksi uskalla sanoa. Se olisi kyllä melkoinen ihmetys. Kun kesä tästä vielä etenee, niin varmennan teille havaintoni.

Mutta oikein hyvää alkavaa kesäkuuta kaikille. Ja sydämelliset onnittelut valmistuville ja koulunsa päättäville.

Vihrein terveisin,
Heidi H

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Wasabi eli maustekrassi

Kävin lauantaina Tampereella Supermessuilla. Elämäni ensimmäiset puutarhamessut, ja ikävä kyllä olin aika pettynyt tarjontaan, joka koostui suurelta osin hollantilaisista kukkasipuleista sekä maustekasvien myyjistä. En saanut yhtään uutta ideaa puutarhaani ja kasvitkin olivat suurelta osin ihan perinteisiä. Emme löytäneet ystäväni etsimää veripeippiä, joka tunnetaan myös nimellä shiso, Itä-Aasiassa käytetty maustekasvi. Vink vink yrttimyyjille ja siemenkauppiaille: eräässä suositussa ruokalehdessä oli resepti, jossa käytettiin veripeippiä.



Yksi harvinaisuus lähti kuitenkin matkaani. Löysin nimittäin wasabin taimen, joka tunnetaan myös nimellä maustekrassi. Innoissani ostin kasvin, vaikka ystäväni hienovaraisesti sanoi minulle, että hän on lukenut sen olevan hankala kasvatettava. Ja nyt kun olen perehtynyt asiaan,niin minulla onkin melkoinen haaste edessä, sillä kasvi ON haasteellinen kasvatettava. 

Kaupassa myytävä wasabitahna ei ole tehty oikeasta wasabikasvin juuresta, vaan siinä on värjättyä piparjuurta. Onhan toki maustekrassikin piparjuuri, mutta eri lajiketta. Maustekrassi on kokonaan syötävä: lehtiä voi käyttää salaatissa, ja kun juuri on kasvanut vähintään 1,5 vuotta, niin se on kasvanut jo sen verran, että sitä voi raastaa mausteeksi.

Olen ollut kaksi päivää maustekrassin ylpeä omistaja. Toimintasuunnitelmani sisältää kasvualustan vaihdon samalla kun siirrän kasvin suurempaan ruukkuun. Kasvualusta sisältää puutarhaturvetta sekä vermikuliittia. Sisätiloissa sijoitan kasvin kauaksi ikkunoista ja kesällä, jos vain kasvi on vielä hengissä, niin laitan sen varjoon kuistille. Yritän pitää mullan kosteana, mutta en märkänä, sillä juuri mädäntyy helposti. Toivon että säästyn kasvitaudeilta, sillä ymmärsin englanninkielisiltä sivuilta tietoa etsiessäni, että kasvi on herkkä kasvisairauksille. Juurikin siksi, sen kaupallinen kasvattaminen on ollut erittäin hankalaa.

Olen niin innoissani kasvista ja tästä keväästä. Ihanaa alkanutta viikkoa!

Vihrein terveisin,
Heidi H


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Keväthuumaa


Kevät tulee, joillakin se on jo, mutta täällä suunnalla se on tulossa. Ensimmäiset kärpäset ja hyttysenkaltaiset ötökät on bongattu. Peippojen laulu on balsamia talven uuvuttamalle sielulle. Hanki on vielä korkea, mutta pikku hiljaa alkaa maa pilkistelemään paikoitellen. Odotan ensimmäisten kukkien nuppuja, ja puutarhani talvehtimisen tulosta. Siihen on vielä hetki aikaa, siihen asti teen puutarhan keväthuoltoa ja kylvän uusia siemeniä.


Sunnuntaina aion leikata jäniksen nakertamia omenapuiden oksia, sillä katsoin kuukalenterista, että sunnuntaina olisi mainio aika leikkaustyöhön. Tänä keväänä olenkin ollut yllättävän uskollinen kuukalenterille kylvöjen suhteen ja aion jatkossakin olla. Vielä ei ole ilmennyt logistisia ongelmia kylvöjen sijoittelun suhteen ja toivon, että jatkokin sujuu yhtä mutkattomasti.

Mukavaa viikonloppua kaikille, nauttikaa auringosta ja keväästä.

Vihrein terveisin,
Heidi H




maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kultahehku

Ajattelin jatkaa kasvatuskokeilujen kertomisesta. Tällä kertaa ajattelin kerrata kokemuksia viime vuoden kultahehkun kasvatuksesta.



Vuosi sitten kylvin siemenet maaliskuun alussa ja ne itivät noin yhdessä viikossa. Pienenä sivuhuomautuksena kerron, että tänä vuonna ne itivät ihan muutamassa päivässä. Mutta takaisin vuoden takaisiin kasvatuksiin. Siemenet itivät hyvin, ja itävyysprosentti oli mielestäni korkea. Minulla jäi kouliminen kokonaan välistä ja istutin kasvit kesäkuun puolessa välissä suoraan kukkapenkkiin. Sitkeitä taimet olivat, sillä välillä ne nuupahtivat kuivuudesta kasvaessaan pienessä, ahtaassa kasvatusalustassa (jos kasteluväli oli päässyt venähtämään), ennen kuin sain ne maahan istutettua. Loppujen lopuksi en  edes istuttanut kaikkia kultahehkun taimia maahan, sillä taimia oli niin paljon.  Osa kasveista jäi keskenkasvuisiksi, ja vain kaksi kultahehkua kasvoi niin suureksi, että tekivät kukkanuput. Lopullinen saalis kultahehkuihin oli kuitenkin ainoastaan yksi kukinto, sillä toisen kukinnon varsi oli jostain syystä katkennut kesken kasvun.

Minun kasvatusmetodeillani kasvi oli hidaskasvuinen, eikä kovinkaan satoisa. Uskon, että kukintoja olisi tullut enemmän, jos olisin koulinut taimet ajoissa ja pitänyt niistä parempaa huolta.  Mutta sen verran ihastuin kasviin, että tänä vuonna olenkin jo kylvänyt siemenet multiin ja jälleen saan ihailla pienen pieniä taimen alkuja. Ja tänä vuonna yritän paremmin pitää kasveista huolta, ehkä...

Sen verran opin viime kesästä kuitenkin, että olin antanut äidilleni osan taimista ja hän oli istuttanut ne toisen kasvin kanssa samaan kukkaruukkuun (hämähäkkikukan), jolloin hän ei saanut kasvatettua yhtään kultahehkun kukintoa. Samoin kuin itselläni, että olin osan kultahehkuista istuttanut penkkiin, jossa oli perennoita, niin kultahehkut eivät tehneet lainkaan kukintoja. Ilmeisesti kasvi ei kestä kilpailua, ainakaan suurempien tai monivuotisten kasvien seurassa.

Kevät aika on aina hankalaa, sillä tulee ahneeksi pienen pienistä taimista ja tulee kylvettyä enemmän kuin lopulta jaksaa edes hoitaa. Onneksi ympärillä on ihmisiä, jotka ottavat ilomielin kovan koulun käyneitä taimia vastaan ja pelastavat ne parempiin kukka- ja puutarhapenkkeihin.

Hyviä kylvöjä ja terveitä taimia toivotellen,
Heidi H


maanantai 5. maaliskuuta 2018

Hämähäkkikukka



Mikäpä olisikaan paras aika kertoa viime vuoden kasvikokemuksista kuin kevät. Nyt alkaa olla kylvöaika kiivaimmillaan ja siemenvarastot pullollaan. Viime kesänä kerroinkin kasvattaneeni hämähäkkikukkaa, ja palaan aiheeseen vielä kertaalleen, jos joku teistä lukijoista innostuisikin kasvattamaan kaunotarta.

Vuosi sitten kylvin hämähäkkikukat, jotka itivät noin kahdessa viikossa. Idätin kasvit tavallisessa huoneenlämmössä, ikkunalaudalla. Koulin kasvit huhtikuun 10. päivänä ja istutin ne maahan kesäkuun 11. päivänä. Kylmästä kesästä huolimatta, kasvit kerkesivät kukkia. Osa kukista oli vaaleanpunaisia ja osa valkoisia.

Piakkoin aion kylvää hämähäkkikukkaa uudelleen. Keräsin syksyllä siemeniä kukista ja nyt kokeilenkin kummat itävät paremmin:  ne, jotka jäivät viime vuoden kylvöistä ylimääräiseksi vai ne, jotka keräsin syksyllä kukista.

Kukka oli mielestäni kaunis ja kukinta kesti pitkään. Ja kuten yllä olevasta kuvasta näkee, se oli myös pölyttäjien mieleen.

Mukavaa alkanutta viikkoa.

Kukkaisin ajatuksin,
Heidi H

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Tuntokasvi


Helmikuu vaihtui maaliskuuksi, hurraa! Ensimmäinen kevätkuukausi. Minun pienen pienet taimet ovat kasvaneet hieman ja ajattelinkin laittaa videon tuntokasvien pienistä taimista. Videon laatu ei ole hyvä, käteni tärisivät jännityksestä, mutta  toivottavasti näette kuinka kasvi "nuupahtaa" veden kosketuksesta. On se kyllä hauska rikkaruoho.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Perunankasvatusämpäri




Äitini aloittaa perunan kasvatuksen jo hyvissä ajoin keväällä, kun vielä on hanki maassa. Tänä vuonna ajattelin yllättää hänet, ja hankin hänelle kaksi kappaletta perunankasvatusämpäreitä. Olin tammikuussa huomannut eräässä viherliikkeessä kyseisen tuotteen ja katsoin sitä, että onpa kiva idea ja olin ihan hilkulla ostaa sellaisen itselleni. Maltoin kuitenkin mieleni, ja hyvä niin, sillä äitini ilahtui ämpäreistä kovasti.

Ämpäri on 2-osainen. Sisäosan voi nostaa pois ja kerätä perunat näppärästi mullasta, nostamatta koko kasvia irti kasvualustasta. Samaan ämpäriin saa istuttaa 1-4 siemenperunaa, riippuen istutusohjeesta. Viherkauppa, josta ostin, neuvoivat istuttamaan 3-4 siemenperunaa ja muistaakseni itse ämpärin valmistuttajan ohje oli  1-2 perunaa. Kenties suomalainen peruna ei kasva yhtä suureksi kuin keskieurooppalainen, jolloin voi laittaa useamman perunan samaan astiaan. En tiedä vastausta miksi istutusohjeet olivat niin erilaiset, mutta se jääköön kasvattajien päätettäväksi, mikä on paras määrä.



Minulla oli hyvin itäneitä Rosamundia jääkaapissa, niin samalla äitini sai siemenperunatkin. Odotan vaan, että saisin alkukesällä maistiaisen maukkaista varhaisperunoista...

Mukavaa sunnuntaita.

Perunaisin ajatuksin,
Heidi H

torstai 8. helmikuuta 2018

Vuoden ensimmäisiä kylvöjä ja pistokkaita



Latva-artisokat, hopeaeukalyptukset, tuntokasvit ja kivikasvit - lista niistä kylvöistä, jotka olen tähän mennessä tehnyt. Sain syksyllä kivikukkani hengiltä, joten ajattelin kokeilla niiden kasvatusta siemenistä. Tosin kivikukkien siemenet olivat niin pieniä, että epäilen kasvaako niistä mitään. En edes tiedä kuinka monta siementä pussissa lopulta oli ja päätyivätkö kaikki pienen pienet siemenet multaan.

Kylvöjen lisäksi olen ottanut muutaman pistokkaan juorusta ja katselen sillä silmällä oliivipuun tuoretta kasvua, pitäisikö katkaista ja pistää juurtumaan. Taidan vielä hetkisen kerätä rohkeutta ja odottaa kuinka paljon uutta kasvua on tulossa, jos sitten uskaltaisi lähteä puuta leikkelemään.

Pian olisi myös aika hakea pelargonia talvisäilytyksestä ja nostaa valoon. En ole aiemmin talvettanut pelargoniaa, joten saa nähdä kuinka onnistun hommassa. Se ,mitä olen käynyt sitä välillä kurkkaamassa, niin kasvi on tehnyt uutta honteloa kasvua talven aikana. Eli nyt niitä neuvoja pöytään: mitä minun kannattaa tehdä, kun olen saanut ne takaisin valoon ja lehtien värin tummaksi?  Olen etsinyt tietoa aiheesta, mutta olen aina erittäin kiitollinen hyvistä neuvoista.

Mukavaa loppuviikkoa.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

tiistai 30. tammikuuta 2018

Kruunuvuokot



Viime keväänä innostuin hankkimaan itselleni kruunuvuokon mukuloita, jotka istutin kukkapenkkiini, sillä ajattelin niiden voivan siellä paremmin kuin ruukkukasvatuksessa. Kesällä muutamasta mukulasta nousi varret ja kukistakin sain nauttia, tosin väri oli osassa yllätyksenä, sillä olin mielestäni valinnut valkoisia, mutta seassa oli ainakin yhden punaisen kruunuvuokon mukula.  Sepä ei lopulta haitannut laisinkaan, sillä väri oli upea!


Syksyllä tein päätöksen jättää kruunuvuokot kukkapenkkiin talvehtimaan. En tiedä miten pölhön päätöksen olen tehnyt, mutta kuten olen useasti todennut - teen kokeellista puutarhanhoitoa. En jättänyt niitä ihan täysin luonnon armoille, vaan peittelin kasvupaikan havuilla ja toivon että ulkona oleva yli puolimetrinen hanki antaa lopun suojan, kasvien säilymisen turvaamiseksi talven yli. Keväällä sitä jännätään jälleen kun lumi sulaa, että mitäköhän tuli taas tehtyä.



Mukavaa viikon jatkoa.

Puutarha-ajatuksin,
Heidi H

perjantai 26. tammikuuta 2018

Viime vuoden latva-artisokan kasvatuskokemus

Minulla on edessä tänä viikonloppuna latva-artisokan siementen istutus. Vuosi sitten kokeilin ensimmäisen kerran kyseisen kasvin kasvatusta ja onnistuin siinä jotenkin kylmästä kesästä huolimatta. En päässyt nauttimaan oman maan artisokista, mutta kokeillaan nyt uudelleen.

Viime postauksessa kerroinkin, että minulla yksi/kaksi juurakkoa talvehtimassa (toinen taisi olla jo kuollut), mutta ajattelin kuitenkin vielä varmistaa tulevan kesän istutukset uusilla taimilla. Tosin tässäkin piilee vaaransa, sillä joulukukkien mukana tuli myös harsosääskiä joita olen yrittänyt hävittää, tosin vielä tuloksettomasti. On turvauduttava myrkkyyn, jota en kyllä mielelläni käytä. Toivon, että saisin taimet kasvatettua ja harsosääsket hävitettyä. Multapussit ovat olleet ulkona, jottei sääsket pääsisi niihin munimaan. Mutta itse asiaan.

Kertaan hieman viime vuoden latva-artisokan kasvatusta, kuinka se menikään. Laitoin Violet de Provence -lajikkeen siemenet multiin tammikuun lopulla ja tilanne oli kuvan mukainen maaliskuun 11. päivänä. Taimet olivat kasvaneet.

11.3.2017

Olin kylvänyt siemenet suoraan maitopurkkeihin, sillä olin lukenut jostakin, että latva-artisokka ei pidä koulimisesta. Pitääkö siitä, siihen en pysty vastaamaan, mutta onnistuin kasvattamaan tällä tavoin taimet kohtuullisen hyvin. Kasvi kasvoi hitaasti, kuten kaikki kirjalliset lähteet aiheesta antavat ymmärtää.

Seuraavaksi loikkaamme neljä kuukautta eteenpäin heinäkuun alkuun, jolloin tilanne oli tämän kaltainen:

8.7.2017

Olin ilmeisesti vasta tässä vaiheessa istuttanut kasvit ulos multiin. Mitään muistikuvaa asiasta ei ole, mutta onneksi valokuvista näkee päivämäärät milloin olen kuvannut mitäkin ja olen aika innokas kuvaamaan omia puutarhakokeiluja.

Heinäkuun aikana kasvit ottivat kasvupyrähdyksen, sillä heinäkuun lopulla toinen kasveista oli huomattavasti suurentunut. Minulla oli kuvat kahdelta päivältä peräkkäin, toinen oli 28. päivä, jolloin ei ollut vielä kasveilla ruohosilppua ja 29. päivän kuva pääsi julkaisuun ruohosilpun kera.



29.7.2017

Viimeisenä tulee lokakuun 1. päivänä kuvattu otos. Pienen pieni mykerö oli ilmestynyt toiseen latva-artisokkaan. Mikä riemu löytö se olikaan minulle.

1.10.2017


Viimeinen tallennus artisokkien vuodesta oli tehty lokakuun lopussa, jolloin latva-artisokat oli nostettu maasta ylös. Tällainen oli näiden latva-artisokkien vuoden kierto. Toivon, että toinen juurakko selviäsi talven yli hengissä, tällöin olisi parempi mahdollisuus päästä maistamaan niitä oman maan latva-artisokkia. Jos kellään on neuvoja jakaa, otan mielelläni hyviä kasvatusvinkkejä vastaan.

Mukavaa viikonloppua.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kotipuutarhaseura

Liityin viime vuonna paikkakuntani kotipuutarhaseuraan, joka on mielestäni erittäin aktiivinen. He järjestävät jäseniltoja, jollaisessa oli eilen, erilaisia matkoja ja tapahtumia kuten keväisin taimenvaihtopäiviä. Se innostus tulevasta kasvukaudesta, joka eilen iltana välittyi jäsenten keskuudessa, oli ihanaa. En ole ainoa, joka hypistelee kasvikuvastoja, selailee internetissä uutuuksia ja miettii hetkeä, jolloin voi kylvää siemenet. Seuran jäsenistä löytyi todella asiantuntevia ja avuliaita henkilöitä, jotka antoivat parhaat vinkit kasvien kasvatuksen onnistumiseksi. Kiitos heille siitä.



Illalla oli myös kasvien siemeniä tarjolla. Mukaani lähti sinisen tarhavaleunikon siemeniä sekä huomasin heidinkukan siemenet. Pitäähän sitä yrittää, jos saisi nimikkokasvinsa kasvatettua. Siemenistä puheenollen, minun pitäisikin laittaa latva-artisokan siemenet multiin, jos juurakoiden talvetus ei onnistukaan. Kävin kurkkaamassa mitä viime vuonna kasvattamilleni latva-artisokille kuului, niin näytti sille, että toinen oli kuollut ja toinen saattoi olla hengissä. Uusi pieni lehti oli ilmestynyt, mutta hengissä oleva vaikutti aika nuutuneelle. Pieni tilkka oli vettä annettu, mutta nähtäväksi jää, miten kasville käy.

Ajatukseni rönsyilee nyt aiheesta toiseen, joten parempi lopettaa tähän. Onpahan juttua seuraavaksikin kerraksi.  Mukavaa viikonloppua.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H


maanantai 15. tammikuuta 2018

Tillandsiat

Kasvin tyvessä uudet pienet tillandsian alut.


Tillandsiat ovat tällä hetkellä suuren suuri trendi viherkasveissa. Itseltänikin löytyy sellaisia kotoa useampi kappale ja on ollut ilahduttavaa, että kokoajan valikoima kasvien suhteen laajenee. Ostin vuosi sitten helmikuussa ensimmäisen tillandsiani ja se voi edelleen hyvin. Itseasiassa kasvi on tehnyt uusia pieniä kasvin alkuja ja nyt vain yritän saada pienetkin kasvamaan isoiksi, ja pidettyä emokasvin hengissä.



Tyttäreni on myös innostunut ilmakasveista. Hän löysikin vihermyymälästä ihanan tillandsian, jossa oli kukkanuput jo heti ostettaessa. Nyt tillandsia on tehnyt yhden pienen kukinnon kerrallaan jo kuukauden ajan.


Vaikka tillandsiat ovatkin helppohoitoisia, ja niitä kotoamme löytyy, niin ne eivät ole kuitenkaan valloittanut mieltäni samalla tavalla kuten mehikasvit. Tosin vuoden takainen taistelu villakilpikirvoja kohtaan on hillinnyt halujani hankkia uusia mehikasveja kotiini. Ehkäpä jonakin päivänä sukkulentit löytävät tiensä takaisin kukkaruukkuihini, siihen asti ilahdutan itseäni tillandsioilla ja muilla viherkasveilla.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kuivakukkia



Innostuin eräänä päivänä ottamaan kuvia kuivakukista, kun yhtäkkiä huomasin, että minulta sellaisia löytyy. Olen pitänyt niitä jotenkin itsestäänselvinä, enkä ole aiemmin ajatellut niitä sen suuremmin. Minulla on eräs Riihimäen lasitehtaan 5 litran tölkki täynnä hortensian kuivaneita kukkia keittiössäni, kun äitini toi niitä aina poikani syntymäpäiville. Viime vuonna niitä ei tullut, kun pensas oli äidiltäni kuollut edellisenä talvena. Korjasin tilanteen viime syksynä ja vein äidilleni kaksi pensasta yhden kuolleen tilalle. Toivottavasti pensaat selviävät tästä talvesta.


Viime kesänä onnistuin kasvattamaan yhden täysikokoisen kotilokukan sekä kultahehkun. Kotilokukkaa voi myös kuivattaa ja itse olin sen tehnyt, lähinnä että olisin saanut siemenet talteen. Kuivatus ei ollut oikeaoppisesti latva alaspäin, siitä johtuen, kasvin ulkonäkö kärsi hieman.




Kultahehkun keräsin myöhään syyskuussa ja se on ollut syksystä asti pienen pienessä lasipullossa keittiössä astiavitriinin päällä. Pidän aika paljon kultahehkun yksinkertaisesta olomuodosta. Ja minulla on onneksi vielä siemeniä jäljellä, jotta voin kokeilla sen kasvattamista tänä vuonna uudelleen, jos onnistuisin vaikkapa tuplaamaan kukintojen määrän.



Ja viimeisenä tulevat tietenkin kuivatut lyhtykoisot. Nämäkin ovat äitini puutarhasta, sillä olen keväisin innokkaana kitkenyt myös lyhtykoison juuria irti luullen niitä vuohenputkin juuriksi, niin oman kukkapenkin koisot ovat vielä kovin harvassa...



Kovin ovat olleet kukkaisia ajatukseni viime aikoina - hyvä niin. Mukavaa viikonjatkoa ja kukkaisia ajatuksia teillekin.

Kukkaisin ajatuksin,
Heidi H

maanantai 8. tammikuuta 2018

Tyhmä möläytys

Exotic Gardenin siemenluettelo putkahti postilaatikosta joulun jälkeen ja sanoin puolisolleni kovin itsevarmasti että: "Ei, tänä keväänä en kasvata mitään siemenestä." No, se oli tosi typerästi sanottu ja lausunto herätti hilpeyttä puolisossani. Muutaman päivän kuvasto oli koskematon ja sitten kun minulla oli vihdoin aikaa paneutua siihen, niin tunnustin puolisolleni heti  kuinka typerästi olinkaan mennyt uhoamaan. Ja kyllä, minä tein jo tilauksen - tilasin siemenperunoita, parsanjuurakoita sekä lisää raparperia, lajiketta joka on kauttaaltaan punainen. Se hyvä puoli on, että ne tulevat minulle vasta myöhemmin keväällä, että minun täytyy malttaa mieleni. Ja yritän myös pitää sormeni kurissa ihanista kukkien siemenistä ja muusta puutarhaan liittyvästä vielä ainakin kuukauden.

Tällä välin voin vielä fiilistellä jouluostosteni kanssa, sillä amaryllikset tekevät terhakkaasti uusia kukkavarsia ja olen leikellyt niitä maljakkoon sitä mukaan, kun ovat päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Alla muutama kuva ihanasta kotimaisesta amarylliksestä, kaverinaan tuhkaeukalyptusta ja peikonpähkinäpensaan oksia.


Mukavaa alkanutta viikkoa.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H




maanantai 1. tammikuuta 2018

Katse tulevassa ja katsaus menneeseen

Vuosi vaihtui ja ajatukset ovat usealla meistä tulevassa vuodessa. On tehty lupauksia, suunnitelmia ja haaveillaan mitä ihanaa tuleva vuosi tuo tullessaan. Minä kuitenkin palaan vielä viime vuoteen, sillä se on pohjana minun tulevaan vuoteeni.

Kesän 2017 kukka-asetelma, oman puutarhan kasveista.


Olen kerännyt kuvistani joitakin sellaisia, jotka kertovat minun menneestä vuodestani. Nämä ovat kuvia ja tarinoita, joita en kerennyt kirjoittaa. Ja ehkäpä nämä kuvat kertovat teille hieman enemmän minusta.



Tammikuussa tutkin kukintoja piirtäen, tosin piirros on vieläkin kesken. Ihastuin hyasintin yksittäiseen kukkaan ja sen kaveriksi piirsin lupiinin yksittäisen kukan. Kesällä kuva täydentyi särkyneellä sydämellä ja siihen se sitten jäi. Ehkäpä saan jonakin päivänä piirroksen valmiiksi...



Toukokuun alussa Katajakankaan puutarha näytti tältä. Olin tulossa työasioilta ja poikkesin puutarhalle, kun oli sopivasti matkan varrella ja kerrankin muistin. Paikan päällä huomasin, että eihän puutarha olekaan vielä auki, mutta ihana omistaja päästi minut tutustumaan kasvihuoneisiin. Pelargoniameri hurmasi minut.




Koreanonnenpensaani kukki upeasti. Keväällä mediassa kerrottiin kuinka alppiruusut kukkivat hurmaavasti. Ja Haagan Alppiruusupuistosta levisi kauniita kuvia kukkivista rhodoista. Ei minun alppiruusuni tehnyt kuin muutaman kukinnon... mutta koreanonnenpensas teki onneksi useamman.




Kevät meni viljellessä ja ihmetellessä minne minä kaikki taimet laitan. Tämä on saalis kesäkuun alussa. Suurin osa jäi aika kitukasvuisiksi, siitä mitä olin kylvänyt. Luffa -kurkkukaan ei kerennyt kukkia vaikka oli kasvanut mukavasti kesän aikana, jäi pesusienet saamatta.




Kevään 2017 aikana suunnittelin Lujabetonille uusia tuotteita, tässä olisi yksi aivoitukseni. Mikkelin Mikkelipuistossa voi käydä tutustumassa lisää ajatuksiini.




Löysin uuden ihanan mielenkiinnon kohteen, perhoset. Siitä taisinkin kirjoittaa aiemmin, mutta aiheeseen voi uudelleen palata, sillä perhoset ovat ihania.




Syyskuun alussa mökin kasvilavassa odotti minua yllätys, ihana yllätys. Latva-artisokka oli kylmästä kesästä huolimatta tehnyt pienen pienen mykerön. Olin niin onnellinen löydöstäni. Nyt latva-artisokan juurakot ovat talvehtimassa ja toivon niiden selviävän talven yli, jotta ensi kesänä pääsisin maistamaan latva-artisokkaa - itse kasvatettua.




Syksy meni jälleen työtä tehden ja kiireestä tuli hetkellinen tauko jouluksi. Kuvassa on osa tekemistäni paikkakorteista jouluillalliselle.

Nyt on vuosi kursittu kasaan muutamilla kuvilla, olisi niitä lisääkin, mutta nämä riittäköön. Toivon hyvää tulevaa puutarhavuotta, ihania hetkiä, uusia puutarharetkiä ja iloisia viheryllätyksiä. Ja minä aloitan alusta hopeaeukalyptuksen kasvatuksen. Ei selvinnyt kasvit joulukuun pimenevistä päivistä, taaskaan. Vielä minä sen joskus onnistun talvettamaan.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H