Herkkusienien kasvatuksesta

Heinäkuu vierähti ja elokuutakin on eletty jo yli puolenvälin. Blogia en ole kerennyt päivittää ja nyt olisi ehkäpä aika. Lupasin kertoa herkkusieni -kokemuksistani, joten tässäpä tulisi pienoinen kertomus kuinka siinä sitten kävikään.

Kevät 2018:

Toiveikas harrastelijapuutarhuri tilasi suuret sienisadot ajatuksissaan herkkusienien kasvatusalustan. Reseptit valmiiksi mietittynä ja vaatimattomiksi naamioidut repliikit: "itse kasvatin" ja "ajattelin kokeilla onnistuisiko" harjoiteltuna ryhdyin puuhaan.

Kasvatusalusta vasta-avattuna.

Aloitin kasvatuksen 17.4. kastelemalla rihmaston ja asettamalla sen huoneenlämpöön kansi hieman raollaan. Pidin rihmastoa kosteana ja pääsin lisäämään siihen mullan 24.4., joka tuli paketin mukana.

Multa lisättynä.

Ja eikun vain odottelemaan suuria satoja. Pakkauksen mukaan tulisi n. 3 satoa, joista ensimmäinen olisi jo n. 1 kk kuluttua kasvatuksen aloittamisesta. Tein kaiken ohjeiden mukaan. Ensimmäinen kuukausi vierähti, vierähti toinenkin. Olin siirtänyt sienet ulos kuistille varjoon, jotta jotain alkaisi tapahtumaan. Rihmastoa oli alkanut muodostua lisätyn mullan päälle.


Kesä 2018:

Välillä alusta oli päässyt kuivahtamaan ja jouduin kastelemaan sitä oikein reilusti ja taiteilemaan, kuinka saan kuivahtaneen mullan imemään nestettä itseensä kun sellaista ei tahtonut tehdä. Oli vastatuulta matkassa ja pikkuhiljaa karisivat suuret mielikuvat herkullisista ITSEKASVATETUISTA sienistä.

Nyt on kulunut neljä kuukautta sienien kasvatuksen aloittamisesta. Tämän hetkinen tilanne on se, että pieniä sienien alkuja on, mutta kun ne samat sienien alut ovat olleet jo kuukauden päivät, eikä niille ole tapahtunut minkäänlaista koon kasvua, ennemminkin kutistumista, tänä aikana.

Pienet ruskeat pipanat ovat niitä herkkusieniä...

Niistä kolmesta luvatusta sadosta odotan yhä ensimmäistä.  Voisinko minä vedota siihen, että on huono sienivuosi muutenkin?

Vihrein terveisin,
Heidi H