sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kasvien tarinoita

Kalliokielo, jonka sain lasteni tarhatädiltä.

Jokaisella on tarinansa, niin on myös kasveilla. Minun kasveillani on monta tarinaa, enkä puhu nyt lajienkirjosta tai siitä, kuinka olen hoitanut niitä tai jättänyt hoitamatta. Tarkoitan kasvien menneisyyttä, sitä aikaa ennen kuin ne tulivat kotiini.

Osa on ollut pilkkeenä silmäkulmassani pidemmän aikaa ja kun aika on ollut kypsä, olen ostanut kasvin taimistolta tai kasvatus siemenestä on onnistunut, jolloin ovat kasvit päätyneet pihaani. Nämä tarinat jäävät lyhyiksi ellei kyse ole minun taimikasvatuksestani. Siemenistä kasvattamalla saan  selviytyjiä. Vain harva ja valittu itse kasvattamani taimi pääsee puutarhaan asti, jolloin maailman tuulet ja tuiskut pakkasineen ja märkine maineen ovat pientä taimien ensimmäisiin kuukausiin verrattuna.
Tarinaton kasvi - puutarhalta ostettu.

Olen onnekas, sillä tarinoita on kertynyt niin ystävien kuin sukulaistenkin puutarhoista. Vielä muistan keneltä olen minkäkin kasvin puutarhaani saanut, vaikka kasveja alkaa olemaan useita kymmeniä (uskaltaisinko veikata jo lähemmäs sataa). Ja erittäin onnekas olenkin, kun olen onnistunut välttämään espanjansiruetanaa ja muita taimien mukana salaa kulkeutuvia kakkiaisia.

Kuunlilja, joka on äitini kukkamaalta.
Kasvit muistuttavat minua niistä ihmisistä, joilta olen saanut taimia, varsinkin silloin kun ne ovat kukassa. Kasvien tarinat ovat useammin paljon pidempiä kuin vain kahden pihan kertomuksia. Osa perennoista on voinut kulkeutua pitkien aikojen ja matkojen takaa pihamaalleni, enkä ole tietoinen niiden historiasta. Haluaisin kyllä kuulla tarinoita.

Liljoja, jotka sain anopin kukkapenkistä.
 
Lupaan kertoa tarinan kasvista, jos annan sen Sinulle - keneltä olen sen saanut ja kuinka olen sitä vaalinut.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kokemuksia viinirypäleiden kasvattamisesta

Vuoden 2015 sato...

Minulla on kaksi viiniköynnöstä avomaalla, molemmat ovat Spulga -nimistä liettualaista lajiketta. Toisen olen istuttanut kaksi vuotta sitten ja toisen vuosi sitten keväällä. Viime vuonna sain iloisen yllätyksen syyskesästä, kun kävin tarkistamassa köynnösteni tilan - vanhempi köynnös oli tehnyt rypäleitä. Siinä vaiheessa ne olivat vielä raakileita ja minulle iski suuren suuri huoli, kuinka saan rypäleet kypsymään ennen kylmien säiden iskemistä. Onneksi pieni kansakuntamme on innokas perustamaan yhdistyksiä ja järjestöjä, ja löysinkin internetin syövereistä Suomen viininkasvattajien sivut ja paljon asiatietoa.

Ryhdyin hoitotoimenpiteisiin, jotta rypäleeni voisivat kypsyä. Leikkasin varjostavat lehdet (viini on valokasvi) ja napsin maltillisesti oksien kärkiä lyhyemmiksi ja poistin pienimmät tertut. Onnistuin tehtävässäni ja sain kypsiä rypäleitä. Tosin surullinen käänne tarinassa oli se, etten päässyt nauttimaan sadosta. Korjasin tertut liian myöhään ja ne olivat kerenneet kurtistua. En myöskään päässyt kehumaan sadon koostakaan, sillä molemmat tertut, jotka ovat myös yllä olevassa kuvassa, mahtuivat kämmenelleni (ja tilaakin jäi, onhan rukkasteni koko nro 8).

Äitini hankki samaan aikaan ensimmäisen viiniköynnöksen kuin minäkin. Hänen lajikkeensa on Zilga.  Hän vaalii ja hoitaa köynnöstänsä huomattavasti paremmin kuin minä omiani. Tosin minun Spulgani teki viime vuonna hedelmiä, joita äitini köynnös ei tehnyt. Oliko syy siinä, että hän oli lannoittanut köynnöstä koko kesän ja köynnös oli kasvanut pituutta huomattavasti paljon enemmän kuin omani vai kenties siinä, että pihojemme mikroilmastot ovat hieman erilaiset. Ainoa lannoitus ensimmäiselle köynnökselleni oli se, että keväällä sekoitin puutarhamullan sekaan kompostia ja levittelin seoksen viiniköynnöksen juurelle.

Tänä vuonna asiat ovat toisin. Molemmat meistä, sekä minä että äitini, onnistuimme ensinnäkin saamaan köynnökset talven yli hengissä ja tänä vuonna molempien viinit tekevät hedelmää, paitsi minun viime vuonna istuttamani. Hoitotoimenpiteitä rypäleiden kypsyttämiseksi on tehty: lehtiä, oksien kärkiä ja pienimpiä terttuja on poistettu. Nyt alkaa odottaminen, kuinka ilmojen herra ja luontoäiti suosivat meitä viininkasvattajia. Toivon suotuisaa säätä alkaneeseen syksyyn ja lempeää talvea viiniköynnöksille. Haaveissani siintää kolmas köynnös.




torstai 18. elokuuta 2016

Vielä muutama kukka-asetelma


Kerran minulla on puutarha ja kauniita kukkia, niin miksi en hyödyntäisi niitä myös sisätiloissa. Ensimmäisen asetelman jälkeen olen pyöritellyt erilaisia sommitelmia mielessäni ja miettinyt mihin kaikkeen kukkani pystyvät. Ja kun omat kukkani eivät ole riittäneet, niin sitten olen käynyt hakemassa apuja muiden kukkapenkeistä - luvan kanssa.


Yllä olevaan asetelmaan ajattelin käyttää melko perinteisiä perennoita, joita löytyy useammasta pihasta, ainakin näillä seuduilla missä minä asun. Tein asetelman kirkkaaseen maljakkoon, jonka sisäreunoille pyöräytin kolme kuunliljan lehteä koristeeksi. Lehdet toimivat myös näkösuojana metalliverkolle, joka on asetelman tukirankana.

Asetelman kukat ovat:
Kultapallo
Rusopäivänliljan kukkia sekä lehtiä, joita on taivutettu (taustalla olevat kolme ohutta).
Pikkutalvio
Ukonhattu
Kuunlilja






Toinen tekemäni asetelma on pitkälti samoilla linjoilla kuin aikaisemmin postaamani vintage-henkeen tehty kukka-asetelma.


Tähän asetelmaan käytin:
Lilja 'Bach'
Harmaamalvikki
Pikkutalvio
Kaunopunahattu
Valkoinen Pompom -dahlia
Valeunikko
Unikon siemenkotia
Kuunliljan kukkia ja lehtiä
Norjanangervon oksia

Tällaisia aatoksia tällä kertaa kukista. Nauttikaa luonnosta ja kukkasista. Ilmassa on jo syksyn tuntua.