Kasvien tarinoita

Kalliokielo, jonka sain lasteni tarhatädiltä.

Jokaisella on tarinansa, niin on myös kasveilla. Minun kasveillani on monta tarinaa, enkä puhu nyt lajienkirjosta tai siitä, kuinka olen hoitanut niitä tai jättänyt hoitamatta. Tarkoitan kasvien menneisyyttä, sitä aikaa ennen kuin ne tulivat kotiini.

Osa on ollut pilkkeenä silmäkulmassani pidemmän aikaa ja kun aika on ollut kypsä, olen ostanut kasvin taimistolta tai kasvatus siemenestä on onnistunut, jolloin ovat kasvit päätyneet pihaani. Nämä tarinat jäävät lyhyiksi ellei kyse ole minun taimikasvatuksestani. Siemenistä kasvattamalla saan  selviytyjiä. Vain harva ja valittu itse kasvattamani taimi pääsee puutarhaan asti, jolloin maailman tuulet ja tuiskut pakkasineen ja märkine maineen ovat pientä taimien ensimmäisiin kuukausiin verrattuna.

Tarinaton kasvi - puutarhalta ostettu.

Olen onnekas, sillä tarinoita on kertynyt niin ystävien kuin sukulaistenkin puutarhoista. Vielä muistan keneltä olen minkäkin kasvin puutarhaani saanut, vaikka kasveja alkaa olemaan useita kymmeniä (uskaltaisinko veikata jo lähemmäs sataa). Ja erittäin onnekas olenkin, kun olen onnistunut välttämään espanjansiruetanaa ja muita taimien mukana salaa kulkeutuvia kakkiaisia.

Kuunlilja, joka on äitini kukkamaalta.

Kasvit muistuttavat minua niistä ihmisistä, joilta olen saanut taimia, varsinkin silloin kun ne ovat kukassa. Kasvien tarinat ovat useammin paljon pidempiä kuin vain kahden pihan kertomuksia. Osa perennoista on voinut kulkeutua pitkien aikojen ja matkojen takaa pihamaalleni, enkä ole tietoinen niiden historiasta. Haluaisin kyllä kuulla tarinoita.

Liljoja, jotka sain anopin kukkapenkistä.
 

Lupaan kertoa tarinan kasvista, jos annan sen Sinulle - keneltä olen sen saanut ja kuinka olen sitä vaalinut.