keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Annoona, kirimoija ja kermaomena - monta nimeä hedelmällä




Annoona aamupäivän auringossa.

Yli kymmenen vuotta sitten minulla oli ensikohtaaminen annoona -hedelmän kanssa espanjalaisella maalaistorilla. Ensimmäinen ajatukseni siitä oli, että onpas makea, yäk. Eikä se ensivaikutelma ole muuttunut tässä vuosien saatossa mihinkään. Edelleenkin hedelmä on minun makuuni liian makea.

Aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin kasvattaneeni annoonan viime keväänä siemenestä. Olen harmissani siitä, etten ottanut kuvaa itäneistä siemenistä, sillä niiden kasvutapa oli erilainen muihin siemenkasvatuksiin verrattuna. Siemen pysyi tiukasti paikallaan ja varsi alkoi taipua kohti korkeuksia itäessään.

Annoona talvehti sisällä normaalissa huoneenlämmössä, ja nyt kevään koitettua se on alkanut kasvamaan. Kasvu on hidasta, lähes kaikki vanhat lehdet ovat tippuneet pois (niitä oli ehkä neljä kappaletta) ja uusi kasvu työntyy hitaasti esille. Kesäksi ajattelin laittaa kasvin kuistille nauttimaan raikkaasta Suomen kesästä.

En kasvata kasvia hedelmien toivossa, on vain kiva kokeilla mitä saa menestymään ja mitä ei. Tosin olisihan se hienoa, jos jonakin päivänä pääsisi yllättämään itsensä kasvattamillaan annoona -hedelmillä.

Vihrein ajatuksin,
Heidi

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Taimikasvatusta taas

Olen tehnyt itselleni tänä vuonna kylvöaikataulun. Tähän mennessä olen onnistunut kasvien siemenkasvatuksessa ja jopa onnistunut stratifioimaan osan siemenistä. Olen aika ylpeä saavutuksestani.


Alppipiikkiputken taimet, stratifiointi onnistui.


Eukalyptukset ovat edelleen hengissä, pieniä, mutta hengissä. Kylvin samaan aikaan latva-artisokan, mutta en uskaltanut tuoda asiaa julki, koska olen ymmärtänyt se olevan haasteellinen kasvatettava. No, minun neljä taimea voivat hyvin ja ovat kasvaneet mukavasti. Verihibiskukset ovat itäneet ja kasvaneet hyvin, kultahehkun taimia on vaikka kuinka paljon, kuten myös hämähäkkikukan. Monta minulle erikoista kasvia olen laittanut tänä keväänä multaan kasvamaan ja toivon, että saan nauttia niiden kauneudesta kesällä ja osasta kasveja myös tulevina vuosina.


Latva-artisokan lehdet kurottelevat linssiä kohden.


Verihibiskuksen taimi, pientä punerrusta jo näkyvissä.


Niin ja ne joulukukatkin ovat vielä hengissä. Toinen amarylliksistä on alkanut talvilevolle, mutta hyasintit puskevat vahvaa vartta ja odotan sitä hetkeä kun pääsen istuttamaan ne kukkapenkkiini.

Mutta nyt on kaunis ilma, aika lähteä ulos puutarhatöihin.

Vihrein terveisin,
Heidi

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Syksyisten sipuleiden talvehtiminen ja hyötäminen

Ostin syksyllä kukkien sipuleita (laukkoja, tulppaaneita ja narsisseja), mutta en kerennyt istuttamaan maahan niistä kuin osan. Ajattelin kokeilla, kuinka sipulit säilyvät ja laitoin ne varaston jääkaappiin talvehtimaan. Tammikuun puolessa välissä osassa tulppaanien sipuleista oli pienet alut ja istutin koe-erän raitatulppaania nimeltään 'Plaisir' tavalliseen kukkamultaan, mutta laitoin vielä viettämään viileää kautta takaisin jääkaappiin.

Raitatulppaani 'Plaisir'

Varaston jääkaapin vihanneslaatikko pullistelee muidenkin kasvien sipuleita, kun minulla ei ole muuta viileää paikkaa niiden varalle. Toivon kapintähdikin ja töyhtövanojen säilyvän kunnossa kevääseen saakka, jotta saan sen istutettua ajoissa.Tosin tähdikki ei tule kukkimaan tänä vuonna, mutta toivon että vielä onnistuisin kasvin kukittamisessa. Viime syksynä kasvi ei kerennyt aukaisemaan yhtään nuppuaan - odotutti vain minua.

Mutta takaisin tulppaaneihin. Tulppaanit viettivät puolitoista kuukautta jääkaapin pimeydessä ja viileydessä. Ne olivat sillä aikaa juurtuneet multaan ja aloittaneet kasvattaa varsiaan pidemmiksi. Nostin vaaleat tulppaanin alut huoneenlämpöön ja auringon valoon. Tulppaanit kasvoivat, saivat  hieman enemmän lehtivihreää itseensä ja pienen pienet tulppaanin nuppujen alut olivat tuloillaan lehtien suojassa. Ja sitten....
Surkea näky.

Rupsahdus kävi. Kissan ryökäle kävi nostelemassa sipuleita ruukusta ja kuiva huoneilma viimeisteli tulppaanien kohtalon. En päässyt nauttimaan puna-valkoraidallisista kukinnoista. Mutta opinpahan tästäkin jotain. Pintaan istutetut sipulit tuottavat  enemmän sivusipuleita kuin syvälle multaan istutetut. Eli nyt minulla on paljon 'Plaisir' -tulppaanin sipuleita kunhan saan ne vain istutettua kukkapenkkiin. Ja tämä ei ole ainoastaan minun havaintoni vaan myös kirjassa Tulppaanitarhan Lumo (kirjoittanut Else ja Vesa Leivo) kerrotaan asiasta. Eli syvemmälle sipulit, niin joskus saan nauttia kukistakin. Mutta ulkona kukkapenkissä pilkistelee jo pienen pieniä tulppaanien kärkiä, se lohduttaa minua. Se on kevät nyt, vaikka räntää sataa.

Hyvää pääsiäistä!
- Heidi