tiistai 30. tammikuuta 2018

Kruunuvuokot



Viime keväänä innostuin hankkimaan itselleni kruunuvuokon mukuloita, jotka istutin kukkapenkkiini, sillä ajattelin niiden voivan siellä paremmin kuin ruukkukasvatuksessa. Kesällä muutamasta mukulasta nousi varret ja kukistakin sain nauttia, tosin väri oli osassa yllätyksenä, sillä olin mielestäni valinnut valkoisia, mutta seassa oli ainakin yhden punaisen kruunuvuokon mukula.  Sepä ei lopulta haitannut laisinkaan, sillä väri oli upea!


Syksyllä tein päätöksen jättää kruunuvuokot kukkapenkkiin talvehtimaan. En tiedä miten pölhön päätöksen olen tehnyt, mutta kuten olen useasti todennut - teen kokeellista puutarhanhoitoa. En jättänyt niitä ihan täysin luonnon armoille, vaan peittelin kasvupaikan havuilla ja toivon että ulkona oleva yli puolimetrinen hanki antaa lopun suojan, kasvien säilymisen turvaamiseksi talven yli. Keväällä sitä jännätään jälleen kun lumi sulaa, että mitäköhän tuli taas tehtyä.



Mukavaa viikon jatkoa.

Puutarha-ajatuksin,
Heidi H

perjantai 26. tammikuuta 2018

Viime vuoden latva-artisokan kasvatuskokemus

Minulla on edessä tänä viikonloppuna latva-artisokan siementen istutus. Vuosi sitten kokeilin ensimmäisen kerran kyseisen kasvin kasvatusta ja onnistuin siinä jotenkin kylmästä kesästä huolimatta. En päässyt nauttimaan oman maan artisokista, mutta kokeillaan nyt uudelleen.

Viime postauksessa kerroinkin, että minulla yksi/kaksi juurakkoa talvehtimassa (toinen taisi olla jo kuollut), mutta ajattelin kuitenkin vielä varmistaa tulevan kesän istutukset uusilla taimilla. Tosin tässäkin piilee vaaransa, sillä joulukukkien mukana tuli myös harsosääskiä joita olen yrittänyt hävittää, tosin vielä tuloksettomasti. On turvauduttava myrkkyyn, jota en kyllä mielelläni käytä. Toivon, että saisin taimet kasvatettua ja harsosääsket hävitettyä. Multapussit ovat olleet ulkona, jottei sääsket pääsisi niihin munimaan. Mutta itse asiaan.

Kertaan hieman viime vuoden latva-artisokan kasvatusta, kuinka se menikään. Laitoin Violet de Provence -lajikkeen siemenet multiin tammikuun lopulla ja tilanne oli kuvan mukainen maaliskuun 11. päivänä. Taimet olivat kasvaneet.

11.3.2017

Olin kylvänyt siemenet suoraan maitopurkkeihin, sillä olin lukenut jostakin, että latva-artisokka ei pidä koulimisesta. Pitääkö siitä, siihen en pysty vastaamaan, mutta onnistuin kasvattamaan tällä tavoin taimet kohtuullisen hyvin. Kasvi kasvoi hitaasti, kuten kaikki kirjalliset lähteet aiheesta antavat ymmärtää.

Seuraavaksi loikkaamme neljä kuukautta eteenpäin heinäkuun alkuun, jolloin tilanne oli tämän kaltainen:

8.7.2017

Olin ilmeisesti vasta tässä vaiheessa istuttanut kasvit ulos multiin. Mitään muistikuvaa asiasta ei ole, mutta onneksi valokuvista näkee päivämäärät milloin olen kuvannut mitäkin ja olen aika innokas kuvaamaan omia puutarhakokeiluja.

Heinäkuun aikana kasvit ottivat kasvupyrähdyksen, sillä heinäkuun lopulla toinen kasveista oli huomattavasti suurentunut. Minulla oli kuvat kahdelta päivältä peräkkäin, toinen oli 28. päivä, jolloin ei ollut vielä kasveilla ruohosilppua ja 29. päivän kuva pääsi julkaisuun ruohosilpun kera.



29.7.2017

Viimeisenä tulee lokakuun 1. päivänä kuvattu otos. Pienen pieni mykerö oli ilmestynyt toiseen latva-artisokkaan. Mikä riemu löytö se olikaan minulle.

1.10.2017


Viimeinen tallennus artisokkien vuodesta oli tehty lokakuun lopussa, jolloin latva-artisokat oli nostettu maasta ylös. Tällainen oli näiden latva-artisokkien vuoden kierto. Toivon, että toinen juurakko selviäsi talven yli hengissä, tällöin olisi parempi mahdollisuus päästä maistamaan niitä oman maan latva-artisokkia. Jos kellään on neuvoja jakaa, otan mielelläni hyviä kasvatusvinkkejä vastaan.

Mukavaa viikonloppua.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kotipuutarhaseura

Liityin viime vuonna paikkakuntani kotipuutarhaseuraan, joka on mielestäni erittäin aktiivinen. He järjestävät jäseniltoja, jollaisessa oli eilen, erilaisia matkoja ja tapahtumia kuten keväisin taimenvaihtopäiviä. Se innostus tulevasta kasvukaudesta, joka eilen iltana välittyi jäsenten keskuudessa, oli ihanaa. En ole ainoa, joka hypistelee kasvikuvastoja, selailee internetissä uutuuksia ja miettii hetkeä, jolloin voi kylvää siemenet. Seuran jäsenistä löytyi todella asiantuntevia ja avuliaita henkilöitä, jotka antoivat parhaat vinkit kasvien kasvatuksen onnistumiseksi. Kiitos heille siitä.



Illalla oli myös kasvien siemeniä tarjolla. Mukaani lähti sinisen tarhavaleunikon siemeniä sekä huomasin heidinkukan siemenet. Pitäähän sitä yrittää, jos saisi nimikkokasvinsa kasvatettua. Siemenistä puheenollen, minun pitäisikin laittaa latva-artisokan siemenet multiin, jos juurakoiden talvetus ei onnistukaan. Kävin kurkkaamassa mitä viime vuonna kasvattamilleni latva-artisokille kuului, niin näytti sille, että toinen oli kuollut ja toinen saattoi olla hengissä. Uusi pieni lehti oli ilmestynyt, mutta hengissä oleva vaikutti aika nuutuneelle. Pieni tilkka oli vettä annettu, mutta nähtäväksi jää, miten kasville käy.

Ajatukseni rönsyilee nyt aiheesta toiseen, joten parempi lopettaa tähän. Onpahan juttua seuraavaksikin kerraksi.  Mukavaa viikonloppua.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H


maanantai 15. tammikuuta 2018

Tillandsiat

Kasvin tyvessä uudet pienet tillandsian alut.


Tillandsiat ovat tällä hetkellä suuren suuri trendi viherkasveissa. Itseltänikin löytyy sellaisia kotoa useampi kappale ja on ollut ilahduttavaa, että kokoajan valikoima kasvien suhteen laajenee. Ostin vuosi sitten helmikuussa ensimmäisen tillandsiani ja se voi edelleen hyvin. Itseasiassa kasvi on tehnyt uusia pieniä kasvin alkuja ja nyt vain yritän saada pienetkin kasvamaan isoiksi, ja pidettyä emokasvin hengissä.



Tyttäreni on myös innostunut ilmakasveista. Hän löysikin vihermyymälästä ihanan tillandsian, jossa oli kukkanuput jo heti ostettaessa. Nyt tillandsia on tehnyt yhden pienen kukinnon kerrallaan jo kuukauden ajan.


Vaikka tillandsiat ovatkin helppohoitoisia, ja niitä kotoamme löytyy, niin ne eivät ole kuitenkaan valloittanut mieltäni samalla tavalla kuten mehikasvit. Tosin vuoden takainen taistelu villakilpikirvoja kohtaan on hillinnyt halujani hankkia uusia mehikasveja kotiini. Ehkäpä jonakin päivänä sukkulentit löytävät tiensä takaisin kukkaruukkuihini, siihen asti ilahdutan itseäni tillandsioilla ja muilla viherkasveilla.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kuivakukkia



Innostuin eräänä päivänä ottamaan kuvia kuivakukista, kun yhtäkkiä huomasin, että minulta sellaisia löytyy. Olen pitänyt niitä jotenkin itsestäänselvinä, enkä ole aiemmin ajatellut niitä sen suuremmin. Minulla on eräs Riihimäen lasitehtaan 5 litran tölkki täynnä hortensian kuivaneita kukkia keittiössäni, kun äitini toi niitä aina poikani syntymäpäiville. Viime vuonna niitä ei tullut, kun pensas oli äidiltäni kuollut edellisenä talvena. Korjasin tilanteen viime syksynä ja vein äidilleni kaksi pensasta yhden kuolleen tilalle. Toivottavasti pensaat selviävät tästä talvesta.


Viime kesänä onnistuin kasvattamaan yhden täysikokoisen kotilokukan sekä kultahehkun. Kotilokukkaa voi myös kuivattaa ja itse olin sen tehnyt, lähinnä että olisin saanut siemenet talteen. Kuivatus ei ollut oikeaoppisesti latva alaspäin, siitä johtuen, kasvin ulkonäkö kärsi hieman.




Kultahehkun keräsin myöhään syyskuussa ja se on ollut syksystä asti pienen pienessä lasipullossa keittiössä astiavitriinin päällä. Pidän aika paljon kultahehkun yksinkertaisesta olomuodosta. Ja minulla on onneksi vielä siemeniä jäljellä, jotta voin kokeilla sen kasvattamista tänä vuonna uudelleen, jos onnistuisin vaikkapa tuplaamaan kukintojen määrän.



Ja viimeisenä tulevat tietenkin kuivatut lyhtykoisot. Nämäkin ovat äitini puutarhasta, sillä olen keväisin innokkaana kitkenyt myös lyhtykoison juuria irti luullen niitä vuohenputkin juuriksi, niin oman kukkapenkin koisot ovat vielä kovin harvassa...



Kovin ovat olleet kukkaisia ajatukseni viime aikoina - hyvä niin. Mukavaa viikonjatkoa ja kukkaisia ajatuksia teillekin.

Kukkaisin ajatuksin,
Heidi H

maanantai 8. tammikuuta 2018

Tyhmä möläytys

Exotic Gardenin siemenluettelo putkahti postilaatikosta joulun jälkeen ja sanoin puolisolleni kovin itsevarmasti että: "Ei, tänä keväänä en kasvata mitään siemenestä." No, se oli tosi typerästi sanottu ja lausunto herätti hilpeyttä puolisossani. Muutaman päivän kuvasto oli koskematon ja sitten kun minulla oli vihdoin aikaa paneutua siihen, niin tunnustin puolisolleni heti  kuinka typerästi olinkaan mennyt uhoamaan. Ja kyllä, minä tein jo tilauksen - tilasin siemenperunoita, parsanjuurakoita sekä lisää raparperia, lajiketta joka on kauttaaltaan punainen. Se hyvä puoli on, että ne tulevat minulle vasta myöhemmin keväällä, että minun täytyy malttaa mieleni. Ja yritän myös pitää sormeni kurissa ihanista kukkien siemenistä ja muusta puutarhaan liittyvästä vielä ainakin kuukauden.

Tällä välin voin vielä fiilistellä jouluostosteni kanssa, sillä amaryllikset tekevät terhakkaasti uusia kukkavarsia ja olen leikellyt niitä maljakkoon sitä mukaan, kun ovat päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Alla muutama kuva ihanasta kotimaisesta amarylliksestä, kaverinaan tuhkaeukalyptusta ja peikonpähkinäpensaan oksia.


Mukavaa alkanutta viikkoa.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H




maanantai 1. tammikuuta 2018

Katse tulevassa ja katsaus menneeseen

Vuosi vaihtui ja ajatukset ovat usealla meistä tulevassa vuodessa. On tehty lupauksia, suunnitelmia ja haaveillaan mitä ihanaa tuleva vuosi tuo tullessaan. Minä kuitenkin palaan vielä viime vuoteen, sillä se on pohjana minun tulevaan vuoteeni.

Kesän 2017 kukka-asetelma, oman puutarhan kasveista.


Olen kerännyt kuvistani joitakin sellaisia, jotka kertovat minun menneestä vuodestani. Nämä ovat kuvia ja tarinoita, joita en kerennyt kirjoittaa. Ja ehkäpä nämä kuvat kertovat teille hieman enemmän minusta.



Tammikuussa tutkin kukintoja piirtäen, tosin piirros on vieläkin kesken. Ihastuin hyasintin yksittäiseen kukkaan ja sen kaveriksi piirsin lupiinin yksittäisen kukan. Kesällä kuva täydentyi särkyneellä sydämellä ja siihen se sitten jäi. Ehkäpä saan jonakin päivänä piirroksen valmiiksi...



Toukokuun alussa Katajakankaan puutarha näytti tältä. Olin tulossa työasioilta ja poikkesin puutarhalle, kun oli sopivasti matkan varrella ja kerrankin muistin. Paikan päällä huomasin, että eihän puutarha olekaan vielä auki, mutta ihana omistaja päästi minut tutustumaan kasvihuoneisiin. Pelargoniameri hurmasi minut.




Koreanonnenpensaani kukki upeasti. Keväällä mediassa kerrottiin kuinka alppiruusut kukkivat hurmaavasti. Ja Haagan Alppiruusupuistosta levisi kauniita kuvia kukkivista rhodoista. Ei minun alppiruusuni tehnyt kuin muutaman kukinnon... mutta koreanonnenpensas teki onneksi useamman.




Kevät meni viljellessä ja ihmetellessä minne minä kaikki taimet laitan. Tämä on saalis kesäkuun alussa. Suurin osa jäi aika kitukasvuisiksi, siitä mitä olin kylvänyt. Luffa -kurkkukaan ei kerennyt kukkia vaikka oli kasvanut mukavasti kesän aikana, jäi pesusienet saamatta.




Kevään 2017 aikana suunnittelin Lujabetonille uusia tuotteita, tässä olisi yksi aivoitukseni. Mikkelin Mikkelipuistossa voi käydä tutustumassa lisää ajatuksiini.




Löysin uuden ihanan mielenkiinnon kohteen, perhoset. Siitä taisinkin kirjoittaa aiemmin, mutta aiheeseen voi uudelleen palata, sillä perhoset ovat ihania.




Syyskuun alussa mökin kasvilavassa odotti minua yllätys, ihana yllätys. Latva-artisokka oli kylmästä kesästä huolimatta tehnyt pienen pienen mykerön. Olin niin onnellinen löydöstäni. Nyt latva-artisokan juurakot ovat talvehtimassa ja toivon niiden selviävän talven yli, jotta ensi kesänä pääsisin maistamaan latva-artisokkaa - itse kasvatettua.




Syksy meni jälleen työtä tehden ja kiireestä tuli hetkellinen tauko jouluksi. Kuvassa on osa tekemistäni paikkakorteista jouluillalliselle.

Nyt on vuosi kursittu kasaan muutamilla kuvilla, olisi niitä lisääkin, mutta nämä riittäköön. Toivon hyvää tulevaa puutarhavuotta, ihania hetkiä, uusia puutarharetkiä ja iloisia viheryllätyksiä. Ja minä aloitan alusta hopeaeukalyptuksen kasvatuksen. Ei selvinnyt kasvit joulukuun pimenevistä päivistä, taaskaan. Vielä minä sen joskus onnistun talvettamaan.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H