keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Alokasia kukkii!

Alokasian lehtien varjoleikki seinällä.

Ostin helmikuun alussa ihastuttavan alokasian kotiimme. Sijoitin sen paikkaan, johon aurinko ei paista kuin keväällä pienen hetken ajan päivästä. Kastelen sitä noin kerran viikossa, ja olen ehkä yhden kerran antanut sille lannoitetta. Viime viikon alussa aloin ihmettelemään palluraa, joka oli kasvanut alokasiaan. Mietin, että onpa kummallinen tapa tehdä lisää lehtiä, kunnes pari päivää havaintoni jälkeen, pallura paljastui kukinnoksi. Alokasiani kukkii!

Alokasian kukinto
Ilo oli kovin lyhyt. Aloin vimmoissani etsimään tietoa mitä käy kasvilleni, jos annan sen kukkia. Kuoleeko vai kiihtyykö kasvu? Ei kumpaakaan suoranaisesti, mutta ilmeisesti alokasian kukinto ei vaikuta kovinkaan suotuisasti kasviin, joidenkin lähteiden mukaan kasvin lehtiin tulee reikiä. Toisin sanottuna kukinto vie voimia kasvista, joten leikkasin kukinnon suosiolla pois. 

Minä onnistun kukittamaan kasvit vahingossa, kuten olen saanut joskun anopinkielen kukkimaan ja amatsoninliljan. Tosin nyt kun yritän tosissani kukittaa amatsoninliljaa, mikä ei pitäisi olla edes kovin vaikeaa, niin en ole onnistunut asian suhteen. Voin lisätä tuurikukittamisen listaani alokasian. Saa nähdä milloin saan ihmetellä kultaköynnöksen kukintoa.

Kukkivin ajatuksin,
Heidi


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Sunnuntaipäivän viettoa

Toukokuun viimeinen sunnuntai, ei kovinkaan lämmin, mutta puutarhatöihin aika mukava. Välillä jopa aurinko pilkahteli kevyen pilviharson lävitse. Tyhjensin kompostoreita, käänsin kasvimaata ja levittelin mansikkamuovia. Kasvimaan laitto jäi kesken, mutta eihän puutarha ole koskaan valmis, ainakaan minulla.



Työstä jo vähän väsähtäneenä, ajattelin kuitenkin vielä ilahduttaa itseäni ja kasasin pihani antimista pienen kimpun. Ilahduin kukkivista lemmikeistä ja löysin jopa valkoisia lemmikkejä hieman erillään sinisistä. Kimppuun tuli ripaus metsänantimia: maitohorsmaa, poimulehteä, metsäimarretta sekä saniaisen sykkyräisiä alkuja ja muutama metsäorvokki vai olisiko kenties aho-orvokki. Kukkapenkistäni poimin tulppaaneita sekä helmililjoja.

Päivä oli mieleinen.

Vihrein ajatuksin,
Heidi



torstai 25. toukokuuta 2017

Kirjopikarililjat


Vajaa vuosi sitten istutin keväällä ostamani kirjopikarinliljat kukkapenkkiini ja toivoin niiden selviytyvän talven yli. Kukkapenkkini ei ehkä ole niin kostea kuin olen olettanut kirjopikarililjojen kasvualustan olevan, mutta ilmeisesti sijainti on niille hyvä, sillä saan nauttia niiden kukinnasta nyt. Olen erittäin onnellinen että kasvit talvehtivat hyvin, sillä kirjopikarililja on mielestäni yksi kauneimmista keväänkukkijoista.

Aiemmassa blogikirjoituksessani pyrähdellyt sitruunaperhonen kävi tutustumassa kirjopikarililjojen lappuun. Jätän kyseisiä muovilappuja kukkapenkkiini aina muistisäännöksi, jos kasvien talvehtiminen epäilyttää minua. Ja toisinaan minulla sattuu unohtumaan mitä olen maahan laittanut, sillä kukkapenkissäni on useita kymmeniä eri kasveja.


Jospa saisin näistä vielä jonakin päivänä pienen kukka-asetelman tai kimpun sidottua...

Vihrein ajatuksin,
Heidi

tiistai 23. toukokuuta 2017

Oi ihana toukokuu!

Pitkän työpäivän päätteeksi ajattelin lepuuttaa ajatuksiani puutarhassa. Jätin suosiolla huomioimatta kaikki ne rikkaruohot, jotka yrittävät sinnikkäästi puskea kukkapenkistäni. Keskityin vain muutamien kukkivien kasvien ihailuun. Minulla on pihassani kasvi, johon en ole koskaan ollut suuremmin ihastunut, ja olen pitänyt sitä vain siltä varalta jos sille löytyisi parempi paikka enkä ole raaskinut elävää kasvia heittää pois. Kyseinen kasvi on vuorenkilpi tai oikeastaan neljä vuorenkilpeä. Mutta tänään kasvi ilahdutti minua suuresti.


Olin tarkastellut kukkia kamerani linssin läpi ja taltioinut alkuillan valon kasvien terälehdillä. Sitruunaperhonen pyrähti vuorenkilvelleni, josta olin juuri aikaisemmin todennut etten kuvaa sen kukintoa. Muutin mieleni. Aluksi vuorenkilvellä oli yksi perhonen ja yritin taltioida sen pyrähdyksiä. Odottavan aika oli pitkä ja yllätyksellinen. Yhtäkkiä linssini läpi näkyi kaksi perhosta. Pitkän aikaa sain ihailla perhosten kosiopuuhia.

Lennokkain ajatuksin,Heidi

tiistai 16. toukokuuta 2017

Sesonkikukkien uusi elämä

Tête á tête -narsissi

Käyn joka päivä katsomassa mitä kukkapenkkiini kuuluu. Sinnikkäästi pionit, särkynytsydän, unikot ja muut perennat nousevat, hitaasti mutta varmasti, kylmästä toukokuusta huolimatta ja muutama rohkea narsissi kukkii jo. Olen istuttanut kevään sesonkikukkia (helmililjoja ja narsisseja sekä kirjopikarililjoja) kukkapenkkiini syksyisin, jotta niiden elämä ei olisi kertakäyttöinen. Tänä vuonna olenkin saanut nauttia pienien tête á tête -narsissien kukinnasta sekä olen odottanut innolla milloin helmililjat ja kirjopikarililjat puhkeavat kukkaan. 

Helmililjojen värien harmoniaa.
Jouluiset hyasintit ovat edelleenkin elossa ja voivat hyvin. Muutama sipuli on käynyt jo levolle, mutta osa kasvattaa vantteraa lehdistöä. Pian istutan ne kukkapenkkiini. Vuoden päästä näen kokeiluni tuloksen. 

Vihrein ajatuksin,
Heidi

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hyvää äitienpäivää

Idänsinililjat

Kevät on aiheuttanut kylmyydellään kummastusta, ja puutarhani kukat eivät ole vielä oikein heränneet. Kuitenkin muutama aikainen kasvi ilahduttaa  III -vyöhykkeellä tänä äitienpäivänä kukinnallaan. Poimin scillat äitini puutarhasta ja tein pienen kukka-asetelman kaikille äideille Vihertehtuurin tyyliin.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ,
toivottaen Heidi.

Scilla siberica