maanantai 31. lokakuuta 2016

Kielojen hyötö


Kieloja on käytetty 1800-luvun lopulta lähtien joulukukkina, mutta 1980-luvulla joulukielo katosi lähestulkoon kokonaan. Olisiko aika palauttaa kielo takaisin joulukukaksi? Vihertehtuuri vastaa: KYLLÄ!


Lokakuun alussa kaivelin kesämökiltä kieloja, jotta voisin hyötää ne jouluksi.  Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hyödän kieloja jouluksi. Ensimmäinen kerta oli kaksi vuotta sitten, kun marraskuun alussa intouduin kaivamaan jo hieman jäisestä maasta kielojen juurakkoja hyötöön. Silloin onnistuin saamaan jouluksi yhden kielon kukinnon ja useamman lehtiverson. Olin onnessani.

Se ainoa kukinto.
Vuosi sitten en onnistunut kuin saamaan lehtiä. Eli opetus on ollut seuraavanlainen: kielon silmuja on kahdenlaisia, niitä joissa on pelkkä lehtiaihio ja niitä joissa on lehti ja kukinto. Vaikka kielossa olisi marjat kun kaivelet juurakot ylös, se ei tarkoita sitä, että olisit onnistunut saamaan kukkivan kielon itsellesi, itse menin tähän halpaan viime vuonna. Kielo ei kuki joka vuosi. Eli kielojen juurakot täytyy tarkistaa niitä ylösnostaessa ja niitä saa nostaa vain ja ainoastaan omalta maalta tai kysymällä maanomistajalta lupa. Kielojen ylöskaivaminen ei kuulu jokamiesoikeuksiin. Kukkivat silmut ovat pulleita, huomattavasti pulleampia kuin pelkän lehtiaihion sisältävät silmut. Lehtiaihioisia silmuja on huomattavasti enemmän kuin kukinnon omaavia.

Vasemmalla pelkkä lehtiaihiollinen silmu ja oikealla silmu, jossa kukinto.

Uudelleen istutettaessa silmut saavat jäädä lähelle mullan pintaa. Multa saa olla hiekansekaista, itse olen aikaisempina vuosina käyttänyt kaktusmultaa ja tänä vuonna laitoin kasvit kukkamultaan. Jää nähtäväksi, mitä kielot ovat mieltä ko. valinnasta. Kielot kannattaa säilyttää viileässä ja vasta marraskuun puolen välin jälkeen tai kuun lopulla nostaa ne lämpöiseen ja pimeään. Itse olen nostanut ne normaaliin huoneen valoon, mutta suojannut kasvin joko paksulla mustalla muovipussilla (vanhalla multasäkillä) tai toisella isommalla ruukulla, jotta valo ei pääse käsiksi silmuihin. Olen huomannut, että kielojen pituuskasvu pysähtyy, jos ne otetaan valoon liian aikaisin. Multa täytyy pitää kosteana koko ajan, mutta ei liian märkänä. Kun silmut ovat kasvaneet noin 10 cm pituisiksi, nostetaan kasvit valoon, jonka jälkeen kielot alkavat kukkimaan viikon tai kahden kuluessa.

Ikävä kyllä en löytänyt yhtään joulukielojen juurakoiden myyjää internetin syövereistä. Eli jos haluaa hyötää kieloja jouluksi, eikä ole paikkaa josta tonkia juurakoita, tulisi asiaan tarttua keväällä kun taimistot alkavat myymään kielojen taimia.

Iloa kokeiluun ja runsasta kukintoa toivotellen!

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kaunis, kaunis amaryllis ja sen surkea hoitaja



Lokakuu on vasta puolessa välissä, mutta ajatukseni siintävät jo joulussa - nimittäin joulukukissa. Olen valmistautunut tulevaan jouluun jo viime vuonna, kun ostin kauniin valkoisen amarylliksen. Nyt olen saanut pidettyä sen hengissä kesän yli ruukussa ja ajattelin kokeilla sen uudelleen kukittamista. Rehellisyyden nimissä oletan täydellisesti epäonnistuvani tehtävässä, nimittäin en ole uhrannut suuremmin ajatusta amarylliksen hyvinvointiin kesän aikana enkä ole lihottanut sipulia ravinteilla. Olen muistanut kastella aina toisinaan ja leikkasin jo elokuun lopulla lehdet lyhyiksi vaikka ne eivät olleet kuihtuneet (virhe!) ja pikkuhiljaa lopetin kastelun. Eli pienoinen ihme täytyy tapahtua, jos saan amarylliksen kukkimaan. Nostin amarylliksen kylmälaukkuun ulos jatkaakseni amarylliksen lepokautta, sillä näkyvissä ei ole uutta kasvua.  Katsotaan kuinka käy. Saanko amarylliksen hengiltä tällä hoidolla vai saanko pidettyä sen vielä hengissä, jotta ymmärtäisin pitää siitä paremman huolen tulevia jouluja ajatellen.

Laitan vielä tiivistelmän siitä, kuinka amaryllista tulisi oikeasti hoitaa.


AMARYLLIKSEN UUDELLEEN KUKITTAMINEN
  1. Amarylliksen kukkimisen loputtua leikkaa kukintovarsi pois ja anna lehtien kasvaa.
  2. Kastele ja lannoita säännöllisesti kasvukaudella, on aika lihottaa sipuli tulevaa kukintaa varten.
  3. Voit viedä kasvin kesäksi ulos suoralta auringonpaahteelta ja sateelta suojaan. Amaryllis kannattaa suojata myös etanoilta.
  4. Elo-syyskuun vaihteessa lopeta kasvin kastelu pikkuhiljaa ja anna lehtien lakastua. Jos kasvi on ollut ulkona, tuo se sisälle. Kasvilla alkaa lepoaika, jolloin se ei tarvitse ravinteita eikä vettä. Se ei tarvitse edes valoa, joten voit sijoittaa sen pimeään noin +10-15 asteeseen.
  5. Lajikkeesta ja olosuhteista riippuen nuput alkavat näkyä parin-kolmen kuukauden lepoajan jälkeen.
  6. Tuo amaryllis valoon ja istuta se uuteen multaan tiiviisti (niin että sipulin tulee pysyä ruukussa sipulista nostettaessa), samaan syvyyteen missä sipuli aiemminkin oli.
  7. Pidä multa hieman kosteana. Kun nuput alkavat näkyä, lisää kastelua, mutta anna pintamullan kuivahtaa kastelukertojen välissä.
  8. Vältä liikakastelua ja muista että, mitä enemmän kastelet, sitä enemmän kasvi venyy pituutta ja sipuli on vaarassa pehmetä.

maanantai 10. lokakuuta 2016

KIRVOJA! osa 2

Villakilpikirva mehikasvissa.

Vitsauksia, vitsauksia. Keväällä pääsin pienistä vihreistä kirvoista melko kivuttomasti eroon, eikä niitä ole näkynyt enää sen jälkeen. Uusin tulokas tuholaisten rintamalla on villakilpikirva, joka pääsi levittäytymään mehikasveilleni ja osaan muita viherkasveja. Oletan tuholaisen päätyneen kotiini jostakin kaupasta ostamani kasvin mukana.

Toimenpiteet olivat järeät. Heitin kaikki mehikasvini pois, sillä olin jo jonkin aikaa yrittänyt poistaa kiusankappaleita mehikasviasetelmastani manuaalisesti ja vähän Raidiakin suihkauttamalla. Ei tehonnut, ei. Kaikki muut viherkasvini otin käsittelyyn. Pyyhin isolehtiset kasvit laimennetulla mäntysuopaliuoksella, vaihdoin mullat ja pesin vielä kukkaruukut. Pienilehtiset kasvit upotin ko. liuokseen ja huuhtelin jonkin ajan kuluttua ja samainen mullanvaihto ja ruukun pesu tehtiin niillekin. Viimeistelin kasvien ja toivottavasti siinä sivussa niiden kiusankappaleidenkin kohtalon suihkuttamalla vielä kukille tarkoitettua Raidia siinä tilassa, missä olin tehnyt kukkien pelastusoperaation. Pyyhin kaikki kodin pinnat, missä pidän kasvejani ja vielä imurilla varmistin pienet rakoset ja lattian että eliminointi olisi mahdollisimman onnistunut.

Toimenpiteestä on kulunut kaksi viikkoa ja tulos on ollut seuraavanlainen: kirvoja nolla. Tosin vielä en uskalla juhlia, sillä yksi kasvi piilotteli vielä viikko sitten alalehdillään ko. tuholaisia. Kasvi joutui karanteeniin ja tuholaisille tuli loppu. Nyt tilanne näyttäisi oikein hyvälle viherkasvien osalta - itse vielä tunnen vihlaisuja sydämessäni menetettyjä mehikasveja ajatellessani.

Tilanteen tarkkailu jatkuu ja olen taas viisaampi. Suosittelen tarkistamaan kaupasta tuodut viherkasvit hyvin ja  tehdä ennakoivaa kirvojen eliminointia mäntysuopaliuoksella - se työ ei mene hukkaan. Tästä lähtien minäkin teen niin.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Perhosia ja pörriäisiä

Pörriäinen ja karhunputki savusaunan nurkalla.
Luonto on hiljentynyt. Perhosten lento on päättynyt. Pörriäiset ovat kaivautuneet talvisuojiinsa. Kiitos heille menneestä kesästä - runsaasta sadosta.

Neitoperho ja kaunopunahattu.
Perhoset ilahduttivat minua vierailessaan kukkapenkissäni. Sain ihailla neitoperhojen ja amiraalien pyrähtelyä kukalta toiselle. Siksipä istutin lisää muutamia kukkien taimia, jotka houkuttelevat perhosia. Kukkapenkkiini löysivät tiensä morsiusharso sekä sinipallo-ohdake (jota olin jo edellisenä vuonna yrittänyt kasvattaa siemenestä huonoin tuloksin). Toivon istutusteni menestyvän ja tuovan lisää uusia perhosia pihaani.
Kyläily pionissa päättynyt.


Nähdään ensi vuonna uudelleen. Aloittakaa lentonne ajoissa ja olkoon ilma teille suotuisa.


Kerääjä ja ukonhattu.