sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ruusunlehtihillo



Minulla on vaaleanpunainen ruusupensas, kukat tuoksuvat voimakkaasti ja kukintoja on runsaasti, mutta kiulukoita ei siitä oikein tule. Ikävä kyllä en tiedä mikä on lajike, jos jollakin on antaa minulle vinkkiä lajikkeesta, niin ilahtuisin siitä kovasti.

Olen kuitenkin tänä kesänä ensimmäisen kerran hyödyntänyt kukintoja, nimittäin olen tehnyt jo muutamaan otteeseen ruusunlehtihilloa. Aluksi olin epäileväinen asian suhteen, pelkäsin hillon maistuvan, noh, ruusunlehdille - hieman saippuaisille, sillä tuoksu kukassa on voimakas.

Maku räjäytti potin, koko nelihenkinen perheemme villiintyi siitä. Hillossa on makua ja tekstuuria, jotakin sellaista mitä ei ole muissa hilloissa tullut vastaan.

Tein toisen erän omalla reseptillä, sillä ensimmäinen erä oli mielestäni liian makea ja hillo oli koostumukseltaan enemmän hyytelöä kuin hilloa. Alla on muokkaamani resepti, makua voi säätää oman mielenmukaiseksi hillosokerilla ja sitruunamehulla.

Noin 1,5 l ruusun terälehtiä, joista olin leikannut ns. kannan pois eli sen pienen nipukan, jolla terälehti kiinnittyy.
4 dl vettä
4 dl hillosokeria
1-2 rkl sitruunan kuorta
1 sitruunan mehu

Keitä terälehtiä sekä sitruunan kuoria n. 5-10 minuuttia, jonka jälkeen lisää hillosokeri. Keitä toiset 5-10 minuuttia, tällöin seos kirkastuu ja väri tulee paremmin esille. Lisää keittämisen jälkeen sitruunasta puristettu mehu. Itse otin sitruunankuoret pois hillosta, keittämisen jälkeen, ennen purkittamista. Lienee makuasia, kuinka toimia sitruunan kuorien kanssa. Sekoita muutamaan otteeseen ennen purkittamista, jotta lehdet levittyvät tasaisesti hilloon.

HUOM! Älä käytä leikkoruusuja tai muita, joissa käytetty kasvinsuojeluaineita. Oman pihan tuoksuvat luomuruusut ovat tässä parhaita.

Tyttäreni teki hienon asetelman hillosta ja kukista.


Ruusuisin ajatuksin,
Heidi H



keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kesäkukista

Kultahehkun nuppu
Keväällä kylvin erilaisten kasvien siemeniä, joiden tuloksia pääsen pikkuhiljaa ihailemaan. Kylvin mm. hämähäkkikukan, kotilokukan ja kultahehkun siemeniä. Hämähäkkikukat ovat nupullaan kuten myös muutama kultahehku. Kotilokukka kasvatti käppyrän varren ja yllätti vajaa kuukausi sitten vihreillä kukillaan. Tosin varsi ei ole kotilokukassa kovinkaan pitkä.

Hämähäkkikukkia

Hämähäkkikukan nuppu
Kotilokukka
Onneksi kesä jatkuu, odotan kukintojen aukeamista ja toivon kasvien tekevän lisää nuppuja. Jospa saisin vielä syksyllä kerättyä kasveista siemenet talteen, seuraavaa kevättä ajatellen.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kadriorg -puisto Tallinnassa

Kävimme perheen kanssa lomailemassa Tallinnassa, välttelimme vanhaa kaupunkia ja pyrimme tutustumaan Tallinnan muuhun tarjontaan. Yksi matkamme kohteista oli Kadriorg -puisto. Puisto on suuri, joten emme kerenneet tutustumaan jokaiseen sopukkaan, mutta sen mitä kerkesimme nähdä, kuvasin. Rakennukset jätin tällä kertaa kuvaamatta, mutta istutuksia kuvailin. Lisätietoa puistosta löytyy tästä linkistä.

Aloitimme tutustumisen puistoon presidentinlinnan luota ja lähdimme etenemään puistoa ihastellen eteenpäin.


Suihkulähde geometrisessa puistossa

Flammentanz -ruusut

Puistosta löytyi suuret ruusuistutukset puiston pääkadun Weizenbergin  molemmin puolin ja myös kartta, mitä lajikkeita on istutettuina.

Istutusten oikea laita.

Istutusten vasen laita.



Ruusuistutukset pääkadun molemmin puolin.

Kartta istutuksista.
Ruusuistutuksilta tultaessa, leikkipuistoon matkalla.
Jotta saimme alakoululaiset innostumaan puistosta, kävimme välillä hakemassa inspiraatiota leikkipuistosta sekä puistoon kyhätystä minitivolista.

Tiketit tivoliin.

Jatkoimme leikkihetken päättyessä matkaamme uusin virkistynein mielin.

Labyrintti vasemmalla.


Tulen varmasti käymään vielä toistekin puistossa ja tutustun siihen paremmin. Kuvia on vähän verrattuna siihen antiin, mitä oli tarjolla.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen


Jos voi puhua hitaasta kesästä, niin tämä kesä on juuri sellainen. Kasvukausi on komeasti myöhässä. Kaikki ne suuret keväiset unelmat, joita kylvin siemeninä multaan ja hoidin kerrankin hyvin, ovat jääneet pienen pieniksi. Unelmoin keväällä ihastuttavista kukkameristä, joita saan aikaiseksi kylvöilläni. Ja kaikista ihanista kukka-asetelmista, joita voisi kukista tehdä. Vielä ovat haaveet jääneet saavuttamatta, mutta jotain olen saanut aikaiseksi. Tässä tulisi kesän ensimmäinen kimppu, ohdakkeiden inspiroimana.


Asettelin maljakkoon ohdakkeita, täpläkelloa, vaaleanpunaista myskimalvaa, puna-apilaa sekä peurankelloa. Pidän kukintojen monimuotoisuudesta, jokainen antaa oman säväyksensä kimppuun. Luonnonkukat ovat oikein kauniita ja sopivat mainiosti puutarhakasvattien kanssa yhteen.

Oikein hyvää viikonloppua.

Kukkaisin ajatuksin,
Heidi H

PS. Kävin tovi sitten tutustumassa Tallinnan Kadriorg -puistoon, siitä lisää ensiviikolla.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Idänunikko



Viisi vuotta sitten kylvin idänunikon siemenet multaan ja toivoin kukkaloistoa parin vuoden sisään. Samaisena kesänä istutin kituvat taimet kukkapenkkiin ja toivoin parasta. Pari kesää unikot saivat olla samalla paikalla, mutta sitten kyllästyin katsomaan kituvaa kasvustoa ja vaihdoin unikkojen paikkaa - se kannatti. Taimet alkoivat kasvaa ja vihdoin alkoi jotakin tapahtumaan...



Viime kesänä sain ensimmäisen kerran nähdä millainen kukka kylvöistäni syntyi. Tänä kesänä olen saanut jo ihailla kolmea jättimäistä kukintoa ja lisää on tulossa. Kukka on mitä kaunein ja suurin. Käyn joka päivä ihailemassa kukintoa, mutta vielä en ole raaskinut leikata yhtään maljakkoon, vaikka kukka ilmeisesti sopisi leikoksikin.



Joku päivä minä vielä rohkenen yhden kukinnon napsauttaa poikki ja ihailla sitä myös sisätiloissa, mutta menee vielä hetki, ehkä sitten kun lisää kukintoja on auennut.

Vihrein ajatuksin,
Heidi

torstai 22. kesäkuuta 2017

OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Juhannus on käsillä, tienvierustat aaltoilevat lupiinien kukinnoista. Ne ovat kyllä aika kauniita, kun niitä oikein tarkkaan katsoo.

Taiantäyteistä keskikesän juhlaa toivotellen,
Heidi H

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Luonnonkukkien päivä


Tänään vietetään luonnonkukkien päivää, jonka tarkoituksena on lisätä kasvituntemusta ja -harrastusta. Vuoden teemakukat ovat metsäkurjenpolvi, niittyleinikki, heinätähtimö, ojakellukka, harakankello, nurmitädyke sekä hiirenvirna. Kuvaani pääsivät vain nurmitädyke ja hiirenvirna, ja loput kasvit ovat puhdasta improvisointia.

Käykää tutustumassa lisää aiheeseen  osoitteessa:
https://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/tule-mukaan-toimintaan/luonnonkukkien-paiva

Hyvää luonnonkukkien päivää,
toivottaa Heidi H


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Särkynytsydän

Puutarhani särkynytsydän on pari-kolme vuotta vanha ja keväisin odotan sen nousemista. Toivon sen kuten muidenkin kasvieni viihtyvän kukkapenkissäni ja leviävän suureksi kasvustoksi. Särkyneetsydämet kasvavat kukkapenkissäni terijoensalavien alla ja vieruskasvit piilottavat lakastuneet versot loppukesästä.

Tänä keväänä olen taltioinut kukkanuppujen aukeamista. Huomasin vasta tarkemmin tutkittua kuvia, kuinka sydän muodostuu kukintoon.


Kevään ensimmäiset nuput.


Sydämet ovat alkaneet pullistumaan.


Täysikasvuiset kukinnot.

Aiemmin kasvin latinankielinen nimi oli Dicentra spectabilis, jolloin se ryhmiteltiin samaan sukuun pikkusydämien kanssa. Kasvi on nimetty uudelleen, Lamprocapnos spectabilis, jolloin sillä on oma särkyneidensydämien suku.

Sydämellisin ajatuksin,
Heidi H

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hyasintit

Tuoksuhyasintit viihtyivät yllättävän hyvin ruukussa talven ja kevään yli. Istutin sipulit uuteen multaan joulun jälkeen ja ne talvehtivat melko hämärässä, lämpimässä varastossa, missä kävin  kastelemassa niitä harvakseltaan.  Juuret olivat kuitenkin päässeet kehittymään hyvin tänä aikana ja osassa hyasintteja lehdet olivat oikein tanakat - olin onnistunut pitämään kasvit hengissä talven yli.



Hyasintit pääsivät ulkoilmaan parisen viikkoa sitten. Kukkapenkissäni on oikein lämmin kohta, johon päätin istuttaa jouluiset kukkaset. Kaivoin niille n. 10 cm syvyiset istutuskuopat ja taputtelin mullat päälle ja toivotin hyasinteille pitkää ikää.

Uusi hyasintin sipuli

Toiset sipulit olivat käyneet jo levolle, mutta osa oli vielä lehtivihreää täynnä. Ilahduin, kun huomasin uuden sipulin tulleen vanhan kylkeen. Nyt penkissäni on yhteensä seitsemän hyasintin sipulia kuuden sijaan, mutta jännityksellä jään odottamaan kuinka niille käy. Istutusajankohtahan ei ole sipuleille  normaali, mutta nämä minun kokeilutkaan eivät aina mene oppikirjojen mukaan.


Tuoksuhyasintit odottavat istutusta.


Jäljelle jää odotus. Jos yksikin sipuli ensi keväänä osoittaa elonmerkkejä, olen onnessani. Jos ei, täytyy kokeilla joskus uudelleen.

Kokeilevin ajatuksin,
Heidi

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Alokasia kukkii!

Alokasian lehtien varjoleikki seinällä.

Ostin helmikuun alussa ihastuttavan alokasian kotiimme. Sijoitin sen paikkaan, johon aurinko ei paista kuin keväällä pienen hetken ajan päivästä. Kastelen sitä noin kerran viikossa, ja olen ehkä yhden kerran antanut sille lannoitetta. Viime viikon alussa aloin ihmettelemään palluraa, joka oli kasvanut alokasiaan. Mietin, että onpa kummallinen tapa tehdä lisää lehtiä, kunnes pari päivää havaintoni jälkeen, pallura paljastui kukinnoksi. Alokasiani kukkii!

Alokasian kukinto
Ilo oli kovin lyhyt. Aloin vimmoissani etsimään tietoa mitä käy kasvilleni, jos annan sen kukkia. Kuoleeko vai kiihtyykö kasvu? Ei kumpaakaan suoranaisesti, mutta ilmeisesti alokasian kukinto ei vaikuta kovinkaan suotuisasti kasviin, joidenkin lähteiden mukaan kasvin lehtiin tulee reikiä. Toisin sanottuna kukinto vie voimia kasvista, joten leikkasin kukinnon suosiolla pois. 

Minä onnistun kukittamaan kasvit vahingossa, kuten olen saanut joskun anopinkielen kukkimaan ja amatsoninliljan. Tosin nyt kun yritän tosissani kukittaa amatsoninliljaa, mikä ei pitäisi olla edes kovin vaikeaa, niin en ole onnistunut asian suhteen. Voin lisätä tuurikukittamisen listaani alokasian. Saa nähdä milloin saan ihmetellä kultaköynnöksen kukintoa.

Kukkivin ajatuksin,
Heidi


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Sunnuntaipäivän viettoa

Toukokuun viimeinen sunnuntai, ei kovinkaan lämmin, mutta puutarhatöihin aika mukava. Välillä jopa aurinko pilkahteli kevyen pilviharson lävitse. Tyhjensin kompostoreita, käänsin kasvimaata ja levittelin mansikkamuovia. Kasvimaan laitto jäi kesken, mutta eihän puutarha ole koskaan valmis, ainakaan minulla.



Työstä jo vähän väsähtäneenä, ajattelin kuitenkin vielä ilahduttaa itseäni ja kasasin pihani antimista pienen kimpun. Ilahduin kukkivista lemmikeistä ja löysin jopa valkoisia lemmikkejä hieman erillään sinisistä. Kimppuun tuli ripaus metsänantimia: maitohorsmaa, poimulehteä, metsäimarretta sekä saniaisen sykkyräisiä alkuja ja muutama metsäorvokki vai olisiko kenties aho-orvokki. Kukkapenkistäni poimin tulppaaneita sekä helmililjoja.

Päivä oli mieleinen.

Vihrein ajatuksin,
Heidi



torstai 25. toukokuuta 2017

Kirjopikarililjat


Vajaa vuosi sitten istutin keväällä ostamani kirjopikarinliljat kukkapenkkiini ja toivoin niiden selviytyvän talven yli. Kukkapenkkini ei ehkä ole niin kostea kuin olen olettanut kirjopikarililjojen kasvualustan olevan, mutta ilmeisesti sijainti on niille hyvä, sillä saan nauttia niiden kukinnasta nyt. Olen erittäin onnellinen että kasvit talvehtivat hyvin, sillä kirjopikarililja on mielestäni yksi kauneimmista keväänkukkijoista.

Aiemmassa blogikirjoituksessani pyrähdellyt sitruunaperhonen kävi tutustumassa kirjopikarililjojen lappuun. Jätän kyseisiä muovilappuja kukkapenkkiini aina muistisäännöksi, jos kasvien talvehtiminen epäilyttää minua. Ja toisinaan minulla sattuu unohtumaan mitä olen maahan laittanut, sillä kukkapenkissäni on useita kymmeniä eri kasveja.


Jospa saisin näistä vielä jonakin päivänä pienen kukka-asetelman tai kimpun sidottua...

Vihrein ajatuksin,
Heidi

tiistai 23. toukokuuta 2017

Oi ihana toukokuu!

Pitkän työpäivän päätteeksi ajattelin lepuuttaa ajatuksiani puutarhassa. Jätin suosiolla huomioimatta kaikki ne rikkaruohot, jotka yrittävät sinnikkäästi puskea kukkapenkistäni. Keskityin vain muutamien kukkivien kasvien ihailuun. Minulla on pihassani kasvi, johon en ole koskaan ollut suuremmin ihastunut, ja olen pitänyt sitä vain siltä varalta jos sille löytyisi parempi paikka enkä ole raaskinut elävää kasvia heittää pois. Kyseinen kasvi on vuorenkilpi tai oikeastaan neljä vuorenkilpeä. Mutta tänään kasvi ilahdutti minua suuresti.


Olin tarkastellut kukkia kamerani linssin läpi ja taltioinut alkuillan valon kasvien terälehdillä. Sitruunaperhonen pyrähti vuorenkilvelleni, josta olin juuri aikaisemmin todennut etten kuvaa sen kukintoa. Muutin mieleni. Aluksi vuorenkilvellä oli yksi perhonen ja yritin taltioida sen pyrähdyksiä. Odottavan aika oli pitkä ja yllätyksellinen. Yhtäkkiä linssini läpi näkyi kaksi perhosta. Pitkän aikaa sain ihailla perhosten kosiopuuhia.

Lennokkain ajatuksin,Heidi

tiistai 16. toukokuuta 2017

Sesonkikukkien uusi elämä

Tête á tête -narsissi

Käyn joka päivä katsomassa mitä kukkapenkkiini kuuluu. Sinnikkäästi pionit, särkynytsydän, unikot ja muut perennat nousevat, hitaasti mutta varmasti, kylmästä toukokuusta huolimatta ja muutama rohkea narsissi kukkii jo. Olen istuttanut kevään sesonkikukkia (helmililjoja ja narsisseja sekä kirjopikarililjoja) kukkapenkkiini syksyisin, jotta niiden elämä ei olisi kertakäyttöinen. Tänä vuonna olenkin saanut nauttia pienien tête á tête -narsissien kukinnasta sekä olen odottanut innolla milloin helmililjat ja kirjopikarililjat puhkeavat kukkaan. 

Helmililjojen värien harmoniaa.
Jouluiset hyasintit ovat edelleenkin elossa ja voivat hyvin. Muutama sipuli on käynyt jo levolle, mutta osa kasvattaa vantteraa lehdistöä. Pian istutan ne kukkapenkkiini. Vuoden päästä näen kokeiluni tuloksen. 

Vihrein ajatuksin,
Heidi

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hyvää äitienpäivää

Idänsinililjat

Kevät on aiheuttanut kylmyydellään kummastusta, ja puutarhani kukat eivät ole vielä oikein heränneet. Kuitenkin muutama aikainen kasvi ilahduttaa  III -vyöhykkeellä tänä äitienpäivänä kukinnallaan. Poimin scillat äitini puutarhasta ja tein pienen kukka-asetelman kaikille äideille Vihertehtuurin tyyliin.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ,
toivottaen Heidi.

Scilla siberica

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Annoona, kirimoija ja kermaomena - monta nimeä hedelmällä




Annoona aamupäivän auringossa.

Yli kymmenen vuotta sitten minulla oli ensikohtaaminen annoona -hedelmän kanssa espanjalaisella maalaistorilla. Ensimmäinen ajatukseni siitä oli, että onpas makea, yäk. Eikä se ensivaikutelma ole muuttunut tässä vuosien saatossa mihinkään. Edelleenkin hedelmä on minun makuuni liian makea.

Aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin kasvattaneeni annoonan viime keväänä siemenestä. Olen harmissani siitä, etten ottanut kuvaa itäneistä siemenistä, sillä niiden kasvutapa oli erilainen muihin siemenkasvatuksiin verrattuna. Siemen pysyi tiukasti paikallaan ja varsi alkoi taipua kohti korkeuksia itäessään.

Annoona talvehti sisällä normaalissa huoneenlämmössä, ja nyt kevään koitettua se on alkanut kasvamaan. Kasvu on hidasta, lähes kaikki vanhat lehdet ovat tippuneet pois (niitä oli ehkä neljä kappaletta) ja uusi kasvu työntyy hitaasti esille. Kesäksi ajattelin laittaa kasvin kuistille nauttimaan raikkaasta Suomen kesästä.

En kasvata kasvia hedelmien toivossa, on vain kiva kokeilla mitä saa menestymään ja mitä ei. Tosin olisihan se hienoa, jos jonakin päivänä pääsisi yllättämään itsensä kasvattamillaan annoona -hedelmillä.

Vihrein ajatuksin,
Heidi

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Taimikasvatusta taas

Olen tehnyt itselleni tänä vuonna kylvöaikataulun. Tähän mennessä olen onnistunut kasvien siemenkasvatuksessa ja jopa onnistunut stratifioimaan osan siemenistä. Olen aika ylpeä saavutuksestani.


Alppipiikkiputken taimet, stratifiointi onnistui.


Eukalyptukset ovat edelleen hengissä, pieniä, mutta hengissä. Kylvin samaan aikaan latva-artisokan, mutta en uskaltanut tuoda asiaa julki, koska olen ymmärtänyt se olevan haasteellinen kasvatettava. No, minun neljä taimea voivat hyvin ja ovat kasvaneet mukavasti. Verihibiskukset ovat itäneet ja kasvaneet hyvin, kultahehkun taimia on vaikka kuinka paljon, kuten myös hämähäkkikukan. Monta minulle erikoista kasvia olen laittanut tänä keväänä multaan kasvamaan ja toivon, että saan nauttia niiden kauneudesta kesällä ja osasta kasveja myös tulevina vuosina.


Latva-artisokan lehdet kurottelevat linssiä kohden.


Verihibiskuksen taimi, pientä punerrusta jo näkyvissä.


Niin ja ne joulukukatkin ovat vielä hengissä. Toinen amarylliksistä on alkanut talvilevolle, mutta hyasintit puskevat vahvaa vartta ja odotan sitä hetkeä kun pääsen istuttamaan ne kukkapenkkiini.

Mutta nyt on kaunis ilma, aika lähteä ulos puutarhatöihin.

Vihrein terveisin,
Heidi

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Syksyisten sipuleiden talvehtiminen ja hyötäminen

Ostin syksyllä kukkien sipuleita (laukkoja, tulppaaneita ja narsisseja), mutta en kerennyt istuttamaan maahan niistä kuin osan. Ajattelin kokeilla, kuinka sipulit säilyvät ja laitoin ne varaston jääkaappiin talvehtimaan. Tammikuun puolessa välissä osassa tulppaanien sipuleista oli pienet alut ja istutin koe-erän raitatulppaania nimeltään 'Plaisir' tavalliseen kukkamultaan, mutta laitoin vielä viettämään viileää kautta takaisin jääkaappiin.

Raitatulppaani 'Plaisir'

Varaston jääkaapin vihanneslaatikko pullistelee muidenkin kasvien sipuleita, kun minulla ei ole muuta viileää paikkaa niiden varalle. Toivon kapintähdikin ja töyhtövanojen säilyvän kunnossa kevääseen saakka, jotta saan sen istutettua ajoissa.Tosin tähdikki ei tule kukkimaan tänä vuonna, mutta toivon että vielä onnistuisin kasvin kukittamisessa. Viime syksynä kasvi ei kerennyt aukaisemaan yhtään nuppuaan - odotutti vain minua.

Mutta takaisin tulppaaneihin. Tulppaanit viettivät puolitoista kuukautta jääkaapin pimeydessä ja viileydessä. Ne olivat sillä aikaa juurtuneet multaan ja aloittaneet kasvattaa varsiaan pidemmiksi. Nostin vaaleat tulppaanin alut huoneenlämpöön ja auringon valoon. Tulppaanit kasvoivat, saivat  hieman enemmän lehtivihreää itseensä ja pienen pienet tulppaanin nuppujen alut olivat tuloillaan lehtien suojassa. Ja sitten....
Surkea näky.

Rupsahdus kävi. Kissan ryökäle kävi nostelemassa sipuleita ruukusta ja kuiva huoneilma viimeisteli tulppaanien kohtalon. En päässyt nauttimaan puna-valkoraidallisista kukinnoista. Mutta opinpahan tästäkin jotain. Pintaan istutetut sipulit tuottavat  enemmän sivusipuleita kuin syvälle multaan istutetut. Eli nyt minulla on paljon 'Plaisir' -tulppaanin sipuleita kunhan saan ne vain istutettua kukkapenkkiin. Ja tämä ei ole ainoastaan minun havaintoni vaan myös kirjassa Tulppaanitarhan Lumo (kirjoittanut Else ja Vesa Leivo) kerrotaan asiasta. Eli syvemmälle sipulit, niin joskus saan nauttia kukistakin. Mutta ulkona kukkapenkissä pilkistelee jo pienen pieniä tulppaanien kärkiä, se lohduttaa minua. Se on kevät nyt, vaikka räntää sataa.

Hyvää pääsiäistä!
- Heidi

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Hopeaeukalyptuksen kasvattamisesta

Tovi on vierähtänyt viime postauksesta. Työkiireet meinaavat viedä voiton, mutta aina on aikaa rentoutua vihreän parissa. Blogia ei aina kerkeä kirjoittaa, vaikka mielessä olisi vaikka mitä! Mutta tässä olisi hieman tammikuun puuhastelujen tuloksista.


Itäneitä hopeaeukalyptuksen siemeniä.
IHANAA! Ainakin vielä toistaiseksi. Hopeaeukalyptuksen siemenet itivät alle viikossa, vaikka joidenkin englanninkielisten sivujen perusteella itämisajan sanottiin olevan useita viikkoa. Ja mikä parasta, hopeaeukalyptuksen siemeniä ei tarvitse kylmäkäsitellä, joten se nopeutti huomattavasti itämistä. Kylvin siemenet tammikuun lopussa, vaikka talvi oli syvimmillään.


Pienen pienet lehtien alut sirkkalehtien keskellä.

Puolitoista kuukautta myöhemmin tilanne on lähestulkoon sama. Pienen pienet taimet ovat venyneet pituuttaa, ja sirkkalehdet ovat vihertyneet. Oikein tarkasti jos katselee, niin sirkkalehtien keskeltä löytyy oikeiden lehtien alut. Nyt jännittää.

Vielä ei ole aika koulia, enkä oikein tiedä muuta kuin, että voin vain odottaa taimien kasvavan isommiksi ja vahvemmiksi. Päivä on paljon pidempi kuin silloin, kun kylvin siemenet, joten nyt voin vain toivoa että pian tapahtuisi kasvupyrähdys, joka vahvistaisi hopeaeukalyptukseni koulittavaan kuntoon. Kovin ovat alut hentoisia tällä hetkellä.

Jännittää mitä saan aikaiseksi, vai saanko mitään. Pettymyksiinkin olen valmistautunut, mutta onnistumisista ilahdun valtavasti.

Vihrein ajatuksin,
Heidi