Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saalistanut perhosia, sen teen ainoastaan kuvaamalla. Puutarhanhoito tuo mukanaan uudenlaisia virikkeitä ja perhosista on tullut minulle tänä kesänä uusi kiinnostuksen kohde. Olen jo aiempina vuosina ottanut muutamia kuvia kukasta kukkaan liihottelevista perhosista, mutta tänä kesänä olen alkanut jo tehdä enemmän tunnistamisiakin. Puolisoni totesikin erään kerran: "Lapset, nyt näette äidin viimeistä kertaa tänään". Siinä vaiheessa minulla oli menossa intensiivinen jahti metsänokiperhosesta ja objektiivin läpi tiirailu oli viedä minut kirjaimellisesti metsään. Ja en minä mitään kuvaa saanut - metsänokiperhonen päihitti minut monen monta kertaa.
 |
| Keisarinviitta näyttäytyi minulle kesällä useaan otteeseen. |
 |
| Kaaliperhonen pyrähti kuunliljalle. |
 |
| Herukkaperhonen kaunopunahatulla. |
Tosin olen myös huomannut, että minulle tutut neitoperhonen ja amiraali eivät olekaan saapuneet loppukesästä kallionauhuksille ja kaunopunahatuille pyrähtelemään. Olen odottanut toiveikkaasti milloin ne saapuvat, mutta en ole nähnyt niitä kuin alkukesästä. Viime kesänä ajattelin puutarhani vakiovierailijoita ja istutin perhoskasveja: morsiusharsoa ja sinipallo-ohdaketta. Ei ole ollut kukilla tunkua, tosin sinipallo-ohdake vielä odotuttaa kukinnallaan. Toivottavasti loppuviikon lämpimämmät säät tuovat perhoset tullessaan.
Liitelevin ajatuksin,
Heidi H
Olet saanut upeita kuvia otettua. Perhosten kuvaaminen ei tosiaan ole ihan helpoimmasta päästä. Ja tänä kesänä ei kyllä hirveästi mahdollisuuksiakaan ole ollut. Toivottavasti ensi kesänä perhosia olisi enemmän.
VastaaPoistaKiitos. Minäkin toivon, että ensi kesä olisi perhosille suotuisa. Mukavaa loppuviikkoa Sinulle.
Poista