Sananen viherkasveista

Osa kotimme viherkasveista.

Kevättalvi (lasken tammikuun lopun sellaiseksi) on viherkasvien aikaa. Kauppoihin alkaa ilmestyä jälleen tarjouksia mitä ihanimmista kasveista ja joskus sitä lankeaa houkutuksiin. Kirvaepisodi(t) on/ovat kovin tuoreessa muistissa ja olen ollut toistaiseksi hieman varovaisempi kasvien hankinnassa. Viimeisin kasvihankintani oli helmivillakko, pitkällisen harkinnan ja multaan tirkistelyn jälkeen. Hankin ensimmäisen helmivillakon vuosi sitten, mutta se ei kesää nähnyt. Joulun alla bongasin eräästä paikallisesta kukkakaupasta ihanan helmivillakon ja kuukauden päivät asiaa tuumittuani vihdoinkin uskaltauduin ostamaan sellaisen viime viikolla. Onnittelut minulle! Helmivillakko löytyy yllä olevasta kuvasta tuolilta kirjojen päältä.

Kuvasta löytyy myös yksi ylpeyden aiheeni - oliivipuu. Olen saanut pidettyä sen hengissä, lehdellisenä ja hyvävointisena läpi talven. Ja olen niin onnellinen asiasta. Oliivipuu oli helmivillakkoa edeltävä kasvihankinta ja löysin sen viime syksynä elo-syyskuussa paikallisen rautakaupan alennuslaarista. Itseasiassa ostin kaksi kappaletta oliivipuita, joista toisen annoin äidilleni. Hänen oliivipuunsa tiputti lehdet sisälle päästyään ja oli marras-joulukuun lähes kokonaan lehdetön. Nyt hänen oliivipuunsa on alkanut herätä kevääseen ja tehnyt muutamia uusia lehtiä. Oliivipuuni on lattialla olevan kirjapinon päällä.

Oliivipuuni lähikuvassa.

Tuolin edessä valkoisessa ruukussa on käärmeenparta -heinä. Ostin sen noin kaksi vuotta sitten kesäistutukseeni ja syksyn tullen ajattelin ottaa sen sisälle ja katsoa kuinka heinä selviytyy talven yli sisätiloissa. Hyvin selvityi. Nyt kasvi on viettänyt puolitoista vuotta samassa ruukussa, kesän ulkona ja talven sisällä. Kasvi voi hyvin (vähän on kuivia "latvoja") ja se on jakautunut uusiksi tupsuiksi. Käärmeenparta kukkii, mutta en usko oman yksilöni kukkivan, sillä se viettää lämpimässä ympäri vuoden. Kokemusteni perusteella käärmeenparta voisi soveltua myös sisäkasviksi.

Käärmeenparta, Ophiopogon planiscapus 'Niger'

Vihrein ajatuksin,
Heidi

Mutta mitä tapahtui joulukukille?

Jouluruusun uudet lehdet.

Joulu meni jo pitkän aikaa sitten, mutta kukat jäivät. Olen tässä pikkuhiljaa tehnyt joulukukille lempeää siirtymistä uusille kulmille. Ei, ne eivät kuolleet, vaan olen siirtänyt hyasinttien ja amaryllisten sipuleita parempiin multiin ja pyrin kasvattamaan niistä suuria ja vahvoja, jotta ilahduttaisivat minua kukillaan tulevina vuosina. Olen istuttanut jopa sen toissa jouluisen amarylliksen uudelleen ja se on intoutunut kasvamaan. Johtopäätös: jääkaapin vihanneslaatikko sopii vallan mainiosti amarylliksen säilyttämiseen lepokautena. Tai sitten minulla kävi vain todella hyvä tuuri.

Amaryllis 'Intokazi' odottaa istutusta.

Jouluruusu on alkanut tehdä uusia lehtiä, mutta siltikin jännitän saanko ihanaisen kasvin säilymään kevääseen asti. Sen jälkeen luontoäiti saa ottaa kasvin hellään huomaansa. Tosin olen ajatellut myös kokeilla onnistuisiko hyasinttien elo kukkapenkissä. Eräs kirja kannusti kukkapenkkiin istuttamista ja jostakin luin taas vastaväitteen jouluhyasinttien istuttamiselle. Teen empiirisen tutkimuksen aiheesta ja ilmoitan tutkimustuloksistani, kun on aika.
 
Kuulemisiin,
Heidi

Tammikuun auringonsäteet polttavat?

Kukkien ja hyötykasvien siemeniä.

Minun erityisherkät valosensorini ovat aistineet, että päivä on pidentynyt. Aistin sen jo heti jouluaaton jälkeen, mutta olen saanut pitkitettyä aistieni herättämää istutuspolttelua kuitenkin jo tammikuun puolen välin yli. Tunnustan että sen verran herkät sensorit olivat ja viettini pääsivät ottamaan ylivallan, että menin ja tilasin muutamasta siemeniä myyvästä nettikaupasta uutta tekemistä. Puolustukseksi sanon, että vielä en ole istuttanut yhtäkään siementä. Mutta ihan pian teen sen - veikkaisin että muutaman tunnin sisään on ensimmäinen siemen kylvetty. Nämä aurinkoiset päivät saavat multasormeni polttelemaan.

Minullehan kävi niin, että se iki-ihana hopeaeukalyptus ei selvinnyt hengissä. Olin toiveikas ja toivoin juuriston olevan hengissä, että olisin saanut sen kuivaneen karahkan elvytettyä. En saanut, juuristo oli kuollut. Mutta kuten jo sanoin, niin olin tilannut siemeniä. Siemeniä tilatessani ajattelin ennakoida tulevaa  ja olin tilannut kyseisen kasvin siemeniä. Nyt olisi tarkoitus laittaa siemenet ajoissa multaan, kuukalenterista huolimatta, jotta saisin eukalyptuksen kasvamaan mahdollisimman suureksi ennen uutta talvea. (Tässä kohtaa saatte nauraa.)

Noin pienistä siemenistä lähtee kasvunihme. Toivottavasti.

Minun mielikuvissani olen mahtava puutarhuri, kasvit kasvavat niin kovaa vauhtia, että kasvua pitää oikein rauhoitella. Todellisuus on mielikuvia karumpi: ei ne taimet kasva vaikka kuinka yrittäisin! Mutta kun ihminen on luotu luupääksi, niin eihän sitä pidä antaa periksi. Kevät toisensa jälkeen sitä ihminen yrittää ylittää itsensä. Jää taas nähtäväksi mitä saa elämään ja mitä ei? Onko vitsauksia (kirvoja, heinäsirkkoja, kaiken maailman kasveja tuhoavia kakkiaisia) vai pääseekö pienemmällä päänsäryllä?

Mutta tammikuu on toivoa täynnä, eikä vielä ole laisinkaan myöhäistä istuttaa - päinvastoin. Ja jos ensimmäinen satsi menee hukkaan, niin vielä on aikaa korjata tilanne.

Aurinkoisin terveisin,
Heidi

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2017

Pakkaset tulevat, oletko valmis? Itse yritin vielä eilen tehdä viiniköynnöksilleni viimeisiä pakkassuojauksia, kun joulukuusi sai väistyä ulkotiloihin. Edellisenä vuonna totesin kuusen olleen erinomainen pakkassuoja  viiniköynnöksille ja tänä vuonna uusin saman tempun. Sinne vaan kasvimaan perukoille köynnöksiä suojaamaan. Ei se kuusi mikään jätti ole, mutta kahdelle köynnökselle juuri sopivan kokoinen.

Vielä hetki joulutunnelmissa, tältä näytti meidän joulupöytä asetelmineen. Kuvat ovat aika utuisia, kun napsin niitä viime hetken hötkeessä.

Kattauksen kruunu.

 

Vaaleanpunainen joulu, yllätin itseni.

Joulu oli rauhallinen ja kukkaisa. Ja heti joulun välipäivinä iski istutusvimma, mutta se saakoon vielä odottaa.

Viheriloa vuoteen 2017,
Heidi

PS. Ei tainnut selvitä talvesta minun Hopeaeukalyptukseni. Kuivuus iski ja kovaa. Ei riittänyt kasteluvahdin voima ja tajusin liian myöhään että olisi pitänyt kastella vieläkin enemmän. Nyyh....