keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kärsimyskukka osa 2



Viime syksynä kirjoitin lyhyesti kärsimyskukastani (linkki). Se on hengissä edelleenkin  ja kesän aikana tapahtui venähdys - pitkän pitkä venähdys. Kasvu on luonnollisesti hidastunut valon vähentyessä nyt syksyä kohden mentäessä, mutta ihmeissäni olen edelleenkin.


Kärsimyskukkia samassa ruukussa vuosi sitten. Toinen 
kasveista sai uuden kodin.


Kärsimyskukka on mielenkiintoinen, sillä lehdet muuttuvat kasvun myötä. Alimmaiset lehdet ovat suikeita, mutta köynnöksen latvassa on jo ihan toisen näköiset lehdet. Ne ovat muuttuneet suikeista 3-liuskaisiksi, ja jos on puutarhasivustoja uskominen, niin lehti muuttuu vielä 5-7 -liuskaiseksi.


Lähikuva latvan lehdistä.

Keväällä olisi tiedossa kasvin leikkaaminen, jotta saisin sen paremmin haaroittumaan. Toivon että kerkeän tehdä toimenpiteen,  ennen kuin uusi kasvupyrähdys käynnistyy.

Mukavaa viikon jatkoa.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H







tiistai 3. lokakuuta 2017

Tuunatut kukkatelineet


Löysin loppukesästä kirpputorilta kaksi kukkatelinettä - hyvin perinteisiä. Toinen telineistä oli ärjyn vihreä ja toinen valkea. Päätin hieman tuunata löytöjäni.

Alkutilanne.

Aluksi puhdistin, hioin, vähän oioin ruttuja ja maalasin molemmat telineet samanlaisiksi. Ja sitten tein pikaisesti puutöitä. Tällaista jälkeä syntyi:


Lopputulos: valkea mattapintainen spraymaali ja tammirimasta tehty pidike.

Molemmat telineet käytössä: vasemmalla kahvipensaan kanssa ja oikealla hopeaeukalyptuksen kanssa.

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sivuhuomautuksena: oikeanpuoleisessa telineessä on yksi siemenistä kasvattamistani hopeaeukalyptuksista. Eli hopeaeukalyptuksille kuuluu vielä ihan hyvää.

Mukavaa viikkoa kaikille.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

maanantai 18. syyskuuta 2017

Sadonkorjuusta

Sadonkorjuu on meneillään. Odotan omenien kypsymistä ja eritoten luumujen, sillä luumupuuni kirjaimellisesti notkuu luumujen painosta. Muiden kasvien kanssa minulla ei ole ollut niin hyvä onni, että pääsisin kehumaan runsaista sadoista. Tomaatit jäivät kukkimisasteelle, latva-artisokat kasvattivat lehdet, mutta eivät ole kerennyt tekemään kukkia. Herneistä ja valkosipulista en edes halua puhuakaan. Pienet punasipulit olivat ainoita, joita pääsin nostamaan kasvimaasta ,ja muutaman kerran saimme koko perheen voimin nauttia avomaankurkuista.

Se oli TAAS tällainen yritelmä minulta. Mutta en ole edelleenkään lannistunut, sillä olen kohdentanut sadonkorjuuintoni kukkien siemenien keruuseen. Teen itselleni pientä siemenpankkia, josta voin lahjoittaa siemeniä niitä tarvitseville, osalla varmistan kaksivuotisten kukkien säilymisen kukkapenkissäni ja osa päätyy uudelleen kasvatukseen keväällä. Alla olevassa kuvassa on muutamia tänä syksynä keräämiäni siemeniä. Osa on jo valmiita pussitukseen, mutta osan täytyy vielä kypsyä.


Minulla on apuna siementen keräämisessä ihana kirja,  jonka ostin  muutama vuosi sitten, joten kirja ei ole ihan tuorein tapaus. Siitä saan tietoa esimerkiksi siementen säilyvyydestä ja kylvöistä. Jos siementen keruu kiinnostaa, niin suosittelen Josie Jefferyn kirjaa.



Mukavaa alkanutta viikkoa, olkoon sadonkorjuunne antoisa.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

maanantai 11. syyskuuta 2017

Mehikasvien paluu

Ilmeisesti syksy on saapunut jo mieleeni, sillä olen alkanut katsella kaupoissa viherkasveja sillä silmällä. Muutaman hankinnan olenkin jo tehnyt.

Taistelussa villakilpikirvoja vastaan menetin kaikki mehikasvini. Olen päässyt villakilpikirvoista eroon sekä tappiontunteesta, joten ajattelin kokeilla uudelleen mehikasvien kasvatusta. Ostin kivikukkia ja laitoin ne ankaraan karanteeniin, etteivät niissä piilevät tuholaiset pääse jälleen kerran yllättämään. Kurkkaus keittiön kaappeihin ja, voilà, sopivat kuvut löytyivät kasveille.






Pitäisi orientoitua muidenkin viherkasvien suhteen tässä pikkuhiljaa. Siemenestä kasvattamani hopeaeukalyptukset sekä kiivit ja verihibiskukset täytyisi saada talvetettua, ne odottavat vielä ulkona tulevaa kohtaloaan.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

maanantai 4. syyskuuta 2017

Pikavisiitti Joensuun Botaniassa



Lauantaina kävin viidakossa, aavikolla sekä subtropiikissa. Minulle suotiin mahdollisuus tutustua Joensuun kasvitieteelliseen puutarhaan, Botaniaan (linkki tästä). Paikka oli ihana ja varsinkin perhoshuone. Aika tutustumiseen oli rajallinen muiden menojen vuoksi, mutta käytin aikani tehokkaasti ihastellen kasveja ja perhosia. Minulta jäi kokonaan tutustumatta ulkopuutarhaan, mutta seuraavalla kerralla varaan enemmän aikaa ja tutkin jokaisen sopukan.  Botaniasta löytyy neljä eri suurilmastoa: tropiikki, subtropiikin  kesä- ja talvisadealueet sekä aavikko.

Eritoten minuun teki vaikutuksen aavikko -huoneen kasvit. Jättimäinen agaave sekä upea taso täynnä kaktuksia ja sukkulentteja.





Ja perhoset. Ne ihanat liitelevät perhoset. Ja niiden mielenkiintoiset kotelot. En edes saanut kuvia kaikista ihanista liihottelijoista. Mutta muutaman sain tallennettua.


Riikinkukkokehrääjä oli jättimäinen.






Suosittelen lämpimästi tutustumaan paikkaan. Kasvien kirjo on upea, kuten myös perhostenkin.

Vihrein terveisin,
Heidi H

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Missä neitoperhoset ja amiraalit luuraavat?

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saalistanut perhosia, sen teen ainoastaan kuvaamalla. Puutarhanhoito tuo mukanaan uudenlaisia virikkeitä ja perhosista on tullut minulle tänä kesänä uusi kiinnostuksen kohde. Olen jo aiempina vuosina ottanut muutamia kuvia kukasta kukkaan liihottelevista perhosista, mutta tänä kesänä olen alkanut jo tehdä enemmän tunnistamisiakin. Puolisoni totesikin erään kerran: "Lapset, nyt näette äidin viimeistä kertaa tänään". Siinä vaiheessa minulla oli menossa intensiivinen jahti metsänokiperhosesta ja objektiivin läpi tiirailu oli viedä minut kirjaimellisesti metsään. Ja en minä mitään kuvaa saanut - metsänokiperhonen päihitti minut monen monta kertaa.


Keisarinviitta näyttäytyi minulle kesällä useaan otteeseen.


Kaaliperhonen pyrähti kuunliljalle.


Herukkaperhonen kaunopunahatulla.

Tosin olen myös huomannut, että minulle tutut neitoperhonen ja amiraali eivät olekaan saapuneet loppukesästä kallionauhuksille ja kaunopunahatuille pyrähtelemään. Olen odottanut toiveikkaasti milloin ne saapuvat, mutta en ole nähnyt niitä kuin alkukesästä. Viime kesänä ajattelin puutarhani vakiovierailijoita ja istutin perhoskasveja: morsiusharsoa ja sinipallo-ohdaketta. Ei ole ollut kukilla tunkua, tosin sinipallo-ohdake vielä odotuttaa kukinnallaan. Toivottavasti loppuviikon lämpimämmät säät tuovat perhoset tullessaan.

Liitelevin ajatuksin,
Heidi H


torstai 24. elokuuta 2017

Minimini kartiopallohäntä

Vaikka viime kirjoituksessa hehkutinkin iloisia yllätyksiä ja useimmiten sitä laittaakin mielellään postauksia onnistumisista, niin ei pidä unohtaa niitä kömmähdyksiä, joita puutarhanhoito tuo tullessaan. Kaivakaa mikroskoopit esille, nyt näette pienimmän kartiopallohännän ikinä.




On se kyllä pieni. No, tässä on jälleen yksi todiste puutarhakokeiluistani, joskus onnistuu ja toisinaan ei.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H