tiistai 22. tammikuuta 2019

Hopeaeukalyptukseni elää!

Pitkällisen tauon jälkeen kerron hieman kasvikuulumisia ja toivon, että kerkeäisin jälleen päivittämään blogiani hieman useammin kuin 5-6 kk välein...



Uskaltaisinko jo julkisesti sen sanoa: "Molemmat hopeaeukalyptukseni ovat hengissä." Tähän ihmeeseen on tarvittu useampi epäonnistunut kokeilu siemenistä kasvatetuilla ja kaupasta ostetuilla hopeaeukalyptuksilla.

Taika tähän on ollut kasvivalaisin ja hentoinen ymmärrys ainavihannan kasvin tarpeista. Aiempina vuosina kasvi on kuivunut pystyyn joko juuri ennen joulua, jolloin luonnonvaloa ei ole ollut enää riittävästi saatavilla tai sitten se on elänyt pari viikkoa tammikuussa (jolloin olen sen kaupasta kiikuttanut kotiini), ja kuivanut jälleen pystyyn.

Tänä talvena ajattelin onnistua ja hankin ihka oikean kasvivalon tai lähinnä polttimon. Ja tämä hankinta on ollut erittäin onnistunut. Vaikka kasvini ovatkin valoisassa tilassa ja olen onnistunut talvettamaan aiempina vuosina mm. oliivin, sitruspuun sekä passiohedelmän sisätiloissa, niin hopeaeukalyptukselle en ole ennen tätä talvea kyennyt tarjoamaan muuta kuin kuivan karun kuoleman.

Jos onnistun talvettamaan ja saamaan eukalyptukseni kesällä runsaaseen kasvuun, koen suuren suurta onnistumisen iloa ja toivon, että tämä voittokulku kasvin kanssa jatkuisi. Vielä on hieman aikaista juhlia, mutta suurta toivoa on ilmassa.

Eli hyvät lukijat, kun ostatte sydäntalvella kauniin hopeaeukalyptuksen, muistakaa hankkia kasvivalaisin kaveriksi. Lämmin sisäilma ja vähäinen valo on ainavihannan kasvin kuolema, se kuivuu pystyyn. Kasvattamisen iloa!

Vihrein terveisin,
Heidi


perjantai 17. elokuuta 2018

Herkkusienien kasvatuksesta

Heinäkuu vierähti ja elokuutakin on eletty jo yli puolenvälin. Blogia en ole kerennyt päivittää ja nyt olisi ehkäpä aika. Lupasin kertoa herkkusieni -kokemuksistani, joten tässäpä tulisi pienoinen kertomus kuinka siinä sitten kävikään.

Kevät 2018:

Toiveikas harrastelijapuutarhuri tilasi suuret sienisadot ajatuksissaan herkkusienien kasvatusalustan. Reseptit valmiiksi mietittynä ja vaatimattomiksi naamioidut repliikit: "itse kasvatin" ja "ajattelin kokeilla onnistuisiko" harjoiteltuna ryhdyin puuhaan.

Kasvatusalusta vasta-avattuna.

Aloitin kasvatuksen 17.4. kastelemalla rihmaston ja asettamalla sen huoneenlämpöön kansi hieman raollaan. Pidin rihmastoa kosteana ja pääsin lisäämään siihen mullan 24.4., joka tuli paketin mukana.

Multa lisättynä.


Ja eikun vain odottelemaan suuria satoja. Pakkauksen mukaan tulisi n. 3 satoa, joista ensimmäinen olisi jo n. 1 kk kuluttua kasvatuksen aloittamisesta. Tein kaiken ohjeiden mukaan. Ensimmäinen kuukausi vierähti, vierähti toinenkin. Olin siirtänyt sienet ulos kuistille varjoon, jotta jotain alkaisi tapahtumaan. Rihmastoa oli alkanut muodostua lisätyn mullan päälle.


Kesä 2018:

Välillä alusta oli päässyt kuivahtamaan ja jouduin kastelemaan sitä oikein reilusti ja taiteilemaan, kuinka saan kuivahtaneen mullan imemään nestettä itseensä kun sellaista ei tahtonut tehdä. Oli vastatuulta matkassa ja pikkuhiljaa karisivat suuret mielikuvat herkullisista ITSEKASVATETUISTA sienistä.

Nyt on kulunut neljä kuukautta sienien kasvatuksen aloittamisesta. Tämän hetkinen tilanne on se, että pieniä sienien alkuja on, mutta kun ne samat sienien alut ovat olleet jo kuukauden päivät, eikä niille ole tapahtunut minkäänlaista koon kasvua, ennemminkin kutistumista, tänä aikana.


Pienet ruskeat pipanat ovat niitä herkkusieniä...

Niistä kolmesta luvatusta sadosta odotan yhä ensimmäistä.  Voisinko minä vedota siihen, että on huono sienivuosi muutenkin?

Vihrein terveisin,
Heidi H

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Lupiinihaaste

Varoitus: teksti sisältää lupiineille haitallista materiaalia.



Komealupiini, puutarhakarkulainen ja pientareiden valloittaja numero 1. Kasvi, jota vastaan käydään taistelua niittokonein ja viikattein. Nyt haastankin kaikki, siis ihan kaikki keräämään juhannukseksi kauneimman lupiinikimpun koristamaan juhannuspöytää, kuistia, terassia tai ulkohuussia. Tehkää vaikkapa kesähame lupiineista, kunhan vain keräätte lupiineja ennen kuin ne siementävät. 

Tässä tulisi muutama vinkki Vihertehtuurin tyyliin, mitä lupiineista voisi saada aikaiseksi.

NRO 1: Lupiinikranssi.



NRO 2: Lupiinikimppu



NRO 3: Lupiinikranssi kynttiläkruunuun



NRO 4: Auton maisemointiin, ruostekukkaset piiloon.


Nyt on haaste heitetty ja toivon, että näkisin mitä hienoimpia ja innovatiivisimpia tapoja koristella lupiineilla. Nyt on teidän vuoro.

Kukkaisin terveisin,
Heidi H

torstai 31. toukokuuta 2018

Kevään räjähdysmäinen tulo



Kaikki kävi kovin nopeasti: kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli - kukat ja perhoset.

Toukokuu on mennyt ihastellen ja ihmetellen. Olen yrittänyt kasvattaa, koulia, kuokkia ja kitkeä - niin kuin moni muu puutarhassa möyrijä. Perunamaa on laitettu aluilleen, tosin perunat odottavat vielä istutusta. Olen yrittänyt olla uskollinen kuukalenterille, joten olen maltilla odottanut alenevaan kuuhun, jotta pääsen laittamaan perunaa multiin. Nyt olisi se aika.

Monen monta muutakin kasvatusprojektia on meneillään, mutta kertoisin niistä mielelläni enemmän sitten kun pääsen jonkinlaiseen lopputulokseen kokeilujeni suhteen: olipa kyseessä suuri sato tai pitkittynyt kärsimysnäytelmä. Sen verran voisin kertoa, että tilasin herkkusienien kasvatusalustan ja se kokeilu näyttäisi päätyvän traagisesti. Mutta siitä enemmän jokin toinen kerta.

Viime vuotisista kokeiluista sen verran, että hyasintit eivät ole nousseet enää kukkapenkistä, eli se kokeilu osoittautui epäonnistuneeksi. Kruunuvuokot jätin talveksi penkkiin ja väittäisin että muutamia lehtiä on noussut, mutta vielä en varmaksi uskalla sanoa. Se olisi kyllä melkoinen ihmetys. Kun kesä tästä vielä etenee, niin varmennan teille havaintoni.

Mutta oikein hyvää alkavaa kesäkuuta kaikille. Ja sydämelliset onnittelut valmistuville ja koulunsa päättäville.

Vihrein terveisin,
Heidi H

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Wasabi eli maustekrassi

Kävin lauantaina Tampereella Supermessuilla. Elämäni ensimmäiset puutarhamessut, ja ikävä kyllä olin aika pettynyt tarjontaan, joka koostui suurelta osin hollantilaisista kukkasipuleista sekä maustekasvien myyjistä. En saanut yhtään uutta ideaa puutarhaani ja kasvitkin olivat suurelta osin ihan perinteisiä. Emme löytäneet ystäväni etsimää veripeippiä, joka tunnetaan myös nimellä shiso, Itä-Aasiassa käytetty maustekasvi. Vink vink yrttimyyjille ja siemenkauppiaille: eräässä suositussa ruokalehdessä oli resepti, jossa käytettiin veripeippiä.



Yksi harvinaisuus lähti kuitenkin matkaani. Löysin nimittäin wasabin taimen, joka tunnetaan myös nimellä maustekrassi. Innoissani ostin kasvin, vaikka ystäväni hienovaraisesti sanoi minulle, että hän on lukenut sen olevan hankala kasvatettava. Ja nyt kun olen perehtynyt asiaan,niin minulla onkin melkoinen haaste edessä, sillä kasvi ON haasteellinen kasvatettava. 

Kaupassa myytävä wasabitahna ei ole tehty oikeasta wasabikasvin juuresta, vaan siinä on värjättyä piparjuurta. Onhan toki maustekrassikin piparjuuri, mutta eri lajiketta. Maustekrassi on kokonaan syötävä: lehtiä voi käyttää salaatissa, ja kun juuri on kasvanut vähintään 1,5 vuotta, niin se on kasvanut jo sen verran, että sitä voi raastaa mausteeksi.

Olen ollut kaksi päivää maustekrassin ylpeä omistaja. Toimintasuunnitelmani sisältää kasvualustan vaihdon samalla kun siirrän kasvin suurempaan ruukkuun. Kasvualusta sisältää puutarhaturvetta sekä vermikuliittia. Sisätiloissa sijoitan kasvin kauaksi ikkunoista ja kesällä, jos vain kasvi on vielä hengissä, niin laitan sen varjoon kuistille. Yritän pitää mullan kosteana, mutta en märkänä, sillä juuri mädäntyy helposti. Toivon että säästyn kasvitaudeilta, sillä ymmärsin englanninkielisiltä sivuilta tietoa etsiessäni, että kasvi on herkkä kasvisairauksille. Juurikin siksi, sen kaupallinen kasvattaminen on ollut erittäin hankalaa.

Olen niin innoissani kasvista ja tästä keväästä. Ihanaa alkanutta viikkoa!

Vihrein terveisin,
Heidi H


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Keväthuumaa


Kevät tulee, joillakin se on jo, mutta täällä suunnalla se on tulossa. Ensimmäiset kärpäset ja hyttysenkaltaiset ötökät on bongattu. Peippojen laulu on balsamia talven uuvuttamalle sielulle. Hanki on vielä korkea, mutta pikku hiljaa alkaa maa pilkistelemään paikoitellen. Odotan ensimmäisten kukkien nuppuja, ja puutarhani talvehtimisen tulosta. Siihen on vielä hetki aikaa, siihen asti teen puutarhan keväthuoltoa ja kylvän uusia siemeniä.


Sunnuntaina aion leikata jäniksen nakertamia omenapuiden oksia, sillä katsoin kuukalenterista, että sunnuntaina olisi mainio aika leikkaustyöhön. Tänä keväänä olenkin ollut yllättävän uskollinen kuukalenterille kylvöjen suhteen ja aion jatkossakin olla. Vielä ei ole ilmennyt logistisia ongelmia kylvöjen sijoittelun suhteen ja toivon, että jatkokin sujuu yhtä mutkattomasti.

Mukavaa viikonloppua kaikille, nauttikaa auringosta ja keväästä.

Vihrein terveisin,
Heidi H




maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kultahehku

Ajattelin jatkaa kasvatuskokeilujen kertomisesta. Tällä kertaa ajattelin kerrata kokemuksia viime vuoden kultahehkun kasvatuksesta.



Vuosi sitten kylvin siemenet maaliskuun alussa ja ne itivät noin yhdessä viikossa. Pienenä sivuhuomautuksena kerron, että tänä vuonna ne itivät ihan muutamassa päivässä. Mutta takaisin vuoden takaisiin kasvatuksiin. Siemenet itivät hyvin, ja itävyysprosentti oli mielestäni korkea. Minulla jäi kouliminen kokonaan välistä ja istutin kasvit kesäkuun puolessa välissä suoraan kukkapenkkiin. Sitkeitä taimet olivat, sillä välillä ne nuupahtivat kuivuudesta kasvaessaan pienessä, ahtaassa kasvatusalustassa (jos kasteluväli oli päässyt venähtämään), ennen kuin sain ne maahan istutettua. Loppujen lopuksi en  edes istuttanut kaikkia kultahehkun taimia maahan, sillä taimia oli niin paljon.  Osa kasveista jäi keskenkasvuisiksi, ja vain kaksi kultahehkua kasvoi niin suureksi, että tekivät kukkanuput. Lopullinen saalis kultahehkuihin oli kuitenkin ainoastaan yksi kukinto, sillä toisen kukinnon varsi oli jostain syystä katkennut kesken kasvun.

Minun kasvatusmetodeillani kasvi oli hidaskasvuinen, eikä kovinkaan satoisa. Uskon, että kukintoja olisi tullut enemmän, jos olisin koulinut taimet ajoissa ja pitänyt niistä parempaa huolta.  Mutta sen verran ihastuin kasviin, että tänä vuonna olenkin jo kylvänyt siemenet multiin ja jälleen saan ihailla pienen pieniä taimen alkuja. Ja tänä vuonna yritän paremmin pitää kasveista huolta, ehkä...

Sen verran opin viime kesästä kuitenkin, että olin antanut äidilleni osan taimista ja hän oli istuttanut ne toisen kasvin kanssa samaan kukkaruukkuun (hämähäkkikukan), jolloin hän ei saanut kasvatettua yhtään kultahehkun kukintoa. Samoin kuin itselläni, että olin osan kultahehkuista istuttanut penkkiin, jossa oli perennoita, niin kultahehkut eivät tehneet lainkaan kukintoja. Ilmeisesti kasvi ei kestä kilpailua, ainakaan suurempien tai monivuotisten kasvien seurassa.

Kevät aika on aina hankalaa, sillä tulee ahneeksi pienen pienistä taimista ja tulee kylvettyä enemmän kuin lopulta jaksaa edes hoitaa. Onneksi ympärillä on ihmisiä, jotka ottavat ilomielin kovan koulun käyneitä taimia vastaan ja pelastavat ne parempiin kukka- ja puutarhapenkkeihin.

Hyviä kylvöjä ja terveitä taimia toivotellen,
Heidi H