keskiviikko 30. elokuuta 2017

Missä neitoperhoset ja amiraalit luuraavat?

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saalistanut perhosia, sen teen ainoastaan kuvaamalla. Puutarhanhoito tuo mukanaan uudenlaisia virikkeitä ja perhosista on tullut minulle tänä kesänä uusi kiinnostuksen kohde. Olen jo aiempina vuosina ottanut muutamia kuvia kukasta kukkaan liihottelevista perhosista, mutta tänä kesänä olen alkanut jo tehdä enemmän tunnistamisiakin. Puolisoni totesikin erään kerran: "Lapset, nyt näette äidin viimeistä kertaa tänään". Siinä vaiheessa minulla oli menossa intensiivinen jahti metsänokiperhosesta ja objektiivin läpi tiirailu oli viedä minut kirjaimellisesti metsään. Ja en minä mitään kuvaa saanut - metsänokiperhonen päihitti minut monen monta kertaa.


Keisarinviitta näyttäytyi minulle kesällä useaan otteeseen.


Kaaliperhonen pyrähti kuunliljalle.


Herukkaperhonen kaunopunahatulla.

Tosin olen myös huomannut, että minulle tutut neitoperhonen ja amiraali eivät olekaan saapuneet loppukesästä kallionauhuksille ja kaunopunahatuille pyrähtelemään. Olen odottanut toiveikkaasti milloin ne saapuvat, mutta en ole nähnyt niitä kuin alkukesästä. Viime kesänä ajattelin puutarhani vakiovierailijoita ja istutin perhoskasveja: morsiusharsoa ja sinipallo-ohdaketta. Ei ole ollut kukilla tunkua, tosin sinipallo-ohdake vielä odotuttaa kukinnallaan. Toivottavasti loppuviikon lämpimämmät säät tuovat perhoset tullessaan.

Liitelevin ajatuksin,
Heidi H


torstai 24. elokuuta 2017

Minimini kartiopallohäntä

Vaikka viime kirjoituksessa hehkutinkin iloisia yllätyksiä ja useimmiten sitä laittaakin mielellään postauksia onnistumisista, niin ei pidä unohtaa niitä kömmähdyksiä, joita puutarhanhoito tuo tullessaan. Kaivakaa mikroskoopit esille, nyt näette pienimmän kartiopallohännän ikinä.




On se kyllä pieni. No, tässä on jälleen yksi todiste puutarhakokeiluistani, joskus onnistuu ja toisinaan ei.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

maanantai 21. elokuuta 2017

Yllätyksiä kukkapenkissä



Menin aivan hämilleni aamulla kun huomasin että yksi keväällä istuttamistani hyasinteista, joita olin pitänyt hengissä joulusta saakka, oli alkanut kukkia. Tuoksu oli ennallaan, kuin tuulahdus joulua. Kaikki seitsemän istuttamaani sipulia ovat kasvattaneet vankat varret, joten jää nähtäväksi vieläkö jokin muukin sipuli ilahduttaa kukinnallaan. Toivon, että sipulit kuitenkin kerkeävät käymään talvilevolle, että saisin nähdä kuinka jouluiset hyasintit selviävät talvesta.




Aiemmin minut pääsi yllättämään kaunis, kaunis kruunuvuokko. Olin keväällä valinnut valkoisia kruunuvuokkoja istutettavaksi, mutta mukaan olikin päässyt yksi punainenkin. Ja se on niin kaunis. Sinne on tehnyt pieni hämähäkki kodin.


Myös kotilokukka yllätti, sillä en tiennyt että keskelle lieriötä tulee kukka. Useimmat kuvat kotilokukista ovat ilman kukintoa. Nyt tiedän miltä se näyttää, ja toivon että syksyllä saisin siemeniä kerättyä talteen.




Oikein kukkaista viikkoa kaikille, olkoon puutarhanne tuomat yllätykset positiivisia.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H



sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ruusunlehtihillo



Minulla on vaaleanpunainen ruusupensas, kukat tuoksuvat voimakkaasti ja kukintoja on runsaasti, mutta kiulukoita ei siitä oikein tule. Ikävä kyllä en tiedä mikä on lajike, jos jollakin on antaa minulle vinkkiä lajikkeesta, niin ilahtuisin siitä kovasti.

Olen kuitenkin tänä kesänä ensimmäisen kerran hyödyntänyt kukintoja, nimittäin olen tehnyt jo muutamaan otteeseen ruusunlehtihilloa. Aluksi olin epäileväinen asian suhteen, pelkäsin hillon maistuvan, noh, ruusunlehdille - hieman saippuaisille, sillä tuoksu kukassa on voimakas.

Maku räjäytti potin, koko nelihenkinen perheemme villiintyi siitä. Hillossa on makua ja tekstuuria, jotakin sellaista mitä ei ole muissa hilloissa tullut vastaan.

Tein toisen erän omalla reseptillä, sillä ensimmäinen erä oli mielestäni liian makea ja hillo oli koostumukseltaan enemmän hyytelöä kuin hilloa. Alla on muokkaamani resepti, makua voi säätää oman mielenmukaiseksi hillosokerilla ja sitruunamehulla.

Noin 1,5 l ruusun terälehtiä, joista olin leikannut ns. kannan pois eli sen pienen nipukan, jolla terälehti kiinnittyy.
4 dl vettä
4 dl hillosokeria
1-2 rkl sitruunan kuorta
1 sitruunan mehu

Keitä terälehtiä sekä sitruunan kuoria n. 5-10 minuuttia, jonka jälkeen lisää hillosokeri. Keitä toiset 5-10 minuuttia, tällöin seos kirkastuu ja väri tulee paremmin esille. Lisää keittämisen jälkeen sitruunasta puristettu mehu. Itse otin sitruunankuoret pois hillosta, keittämisen jälkeen, ennen purkittamista. Lienee makuasia, kuinka toimia sitruunan kuorien kanssa. Sekoita muutamaan otteeseen ennen purkittamista, jotta lehdet levittyvät tasaisesti hilloon.

HUOM! Älä käytä leikkoruusuja tai muita, joissa käytetty kasvinsuojeluaineita. Oman pihan tuoksuvat luomuruusut ovat tässä parhaita.

Tyttäreni teki hienon asetelman hillosta ja kukista.


Ruusuisin ajatuksin,
Heidi H



keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kesäkukista

Kultahehkun nuppu
Keväällä kylvin erilaisten kasvien siemeniä, joiden tuloksia pääsen pikkuhiljaa ihailemaan. Kylvin mm. hämähäkkikukan, kotilokukan ja kultahehkun siemeniä. Hämähäkkikukat ovat nupullaan kuten myös muutama kultahehku. Kotilokukka kasvatti käppyrän varren ja yllätti vajaa kuukausi sitten vihreillä kukillaan. Tosin varsi ei ole kotilokukassa kovinkaan pitkä.

Hämähäkkikukkia

Hämähäkkikukan nuppu
Kotilokukka
Onneksi kesä jatkuu, odotan kukintojen aukeamista ja toivon kasvien tekevän lisää nuppuja. Jospa saisin vielä syksyllä kerättyä kasveista siemenet talteen, seuraavaa kevättä ajatellen.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H