 | |
| Kukkien ja hyötykasvien siemeniä. |
Minun erityisherkät valosensorini ovat aistineet, että päivä on pidentynyt. Aistin sen jo heti jouluaaton jälkeen, mutta olen saanut pitkitettyä aistieni herättämää istutuspolttelua kuitenkin jo tammikuun puolen välin yli. Tunnustan että sen verran herkät sensorit olivat ja viettini pääsivät ottamaan ylivallan, että menin ja tilasin muutamasta siemeniä myyvästä nettikaupasta uutta tekemistä. Puolustukseksi sanon, että vielä en ole istuttanut yhtäkään siementä. Mutta ihan pian teen sen - veikkaisin että muutaman tunnin sisään on ensimmäinen siemen kylvetty. Nämä aurinkoiset päivät saavat multasormeni polttelemaan.
Minullehan kävi niin, että se iki-ihana hopeaeukalyptus ei selvinnyt hengissä. Olin toiveikas ja toivoin juuriston olevan hengissä, että olisin saanut sen kuivaneen karahkan elvytettyä. En saanut, juuristo oli kuollut. Mutta kuten jo sanoin, niin olin tilannut siemeniä. Siemeniä tilatessani ajattelin ennakoida tulevaa ja olin tilannut kyseisen kasvin siemeniä. Nyt olisi tarkoitus laittaa siemenet ajoissa multaan, kuukalenterista huolimatta, jotta saisin eukalyptuksen kasvamaan mahdollisimman suureksi ennen uutta talvea. (Tässä kohtaa saatte nauraa.)
 |
| Noin pienistä siemenistä lähtee kasvunihme. Toivottavasti. |
Minun mielikuvissani olen mahtava puutarhuri, kasvit kasvavat niin kovaa vauhtia, että kasvua pitää oikein rauhoitella. Todellisuus on mielikuvia karumpi: ei ne taimet kasva vaikka kuinka yrittäisin! Mutta kun ihminen on luotu luupääksi, niin eihän sitä pidä antaa periksi. Kevät toisensa jälkeen sitä ihminen yrittää ylittää itsensä. Jää taas nähtäväksi mitä saa elämään ja mitä ei? Onko vitsauksia (kirvoja, heinäsirkkoja, kaiken maailman kasveja tuhoavia kakkiaisia) vai pääseekö pienemmällä päänsäryllä?
Mutta tammikuu on toivoa täynnä, eikä vielä ole laisinkaan myöhäistä istuttaa - päinvastoin. Ja jos ensimmäinen satsi menee hukkaan, niin vielä on aikaa korjata tilanne.
Aurinkoisin terveisin,
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti