maanantai 1. tammikuuta 2018

Katse tulevassa ja katsaus menneeseen

Vuosi vaihtui ja ajatukset ovat usealla meistä tulevassa vuodessa. On tehty lupauksia, suunnitelmia ja haaveillaan mitä ihanaa tuleva vuosi tuo tullessaan. Minä kuitenkin palaan vielä viime vuoteen, sillä se on pohjana minun tulevaan vuoteeni.

Kesän 2017 kukka-asetelma, oman puutarhan kasveista.


Olen kerännyt kuvistani joitakin sellaisia, jotka kertovat minun menneestä vuodestani. Nämä ovat kuvia ja tarinoita, joita en kerennyt kirjoittaa. Ja ehkäpä nämä kuvat kertovat teille hieman enemmän minusta.



Tammikuussa tutkin kukintoja piirtäen, tosin piirros on vieläkin kesken. Ihastuin hyasintin yksittäiseen kukkaan ja sen kaveriksi piirsin lupiinin yksittäisen kukan. Kesällä kuva täydentyi särkyneellä sydämellä ja siihen se sitten jäi. Ehkäpä saan jonakin päivänä piirroksen valmiiksi...



Toukokuun alussa Katajakankaan puutarha näytti tältä. Olin tulossa työasioilta ja poikkesin puutarhalle, kun oli sopivasti matkan varrella ja kerrankin muistin. Paikan päällä huomasin, että eihän puutarha olekaan vielä auki, mutta ihana omistaja päästi minut tutustumaan kasvihuoneisiin. Pelargoniameri hurmasi minut.




Koreanonnenpensaani kukki upeasti. Keväällä mediassa kerrottiin kuinka alppiruusut kukkivat hurmaavasti. Ja Haagan Alppiruusupuistosta levisi kauniita kuvia kukkivista rhodoista. Ei minun alppiruusuni tehnyt kuin muutaman kukinnon... mutta koreanonnenpensas teki onneksi useamman.




Kevät meni viljellessä ja ihmetellessä minne minä kaikki taimet laitan. Tämä on saalis kesäkuun alussa. Suurin osa jäi aika kitukasvuisiksi, siitä mitä olin kylvänyt. Luffa -kurkkukaan ei kerennyt kukkia vaikka oli kasvanut mukavasti kesän aikana, jäi pesusienet saamatta.




Kevään 2017 aikana suunnittelin Lujabetonille uusia tuotteita, tässä olisi yksi aivoitukseni. Mikkelin Mikkelipuistossa voi käydä tutustumassa lisää ajatuksiini.




Löysin uuden ihanan mielenkiinnon kohteen, perhoset. Siitä taisinkin kirjoittaa aiemmin, mutta aiheeseen voi uudelleen palata, sillä perhoset ovat ihania.




Syyskuun alussa mökin kasvilavassa odotti minua yllätys, ihana yllätys. Latva-artisokka oli kylmästä kesästä huolimatta tehnyt pienen pienen mykerön. Olin niin onnellinen löydöstäni. Nyt latva-artisokan juurakot ovat talvehtimassa ja toivon niiden selviävän talven yli, jotta ensi kesänä pääsisin maistamaan latva-artisokkaa - itse kasvatettua.




Syksy meni jälleen työtä tehden ja kiireestä tuli hetkellinen tauko jouluksi. Kuvassa on osa tekemistäni paikkakorteista jouluillalliselle.

Nyt on vuosi kursittu kasaan muutamilla kuvilla, olisi niitä lisääkin, mutta nämä riittäköön. Toivon hyvää tulevaa puutarhavuotta, ihania hetkiä, uusia puutarharetkiä ja iloisia viheryllätyksiä. Ja minä aloitan alusta hopeaeukalyptuksen kasvatuksen. Ei selvinnyt kasvit joulukuun pimenevistä päivistä, taaskaan. Vielä minä sen joskus onnistun talvettamaan.

Vihrein ajatuksin,
Heidi H

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Tulee hirmuinen kesäikävä <3 Perhoset ovat ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis Kiitos. Oli mielenkiintoista selata kuvia kun muistaa kesän kylmänä, mutta ilmeisesti kameraan ei ole se kylmyys välittynyt, kun oli aika aurinkoisia kuvia arkistossa. Kesää kohden mennään, mahtavaa! Mukavaa alkanutta vuotta Sinulle.

      Poista