Hyvää joulua

Vuoden viimeiset päivät ovat käsillä. Aika rauhoittua ja viettää joulua perheen ja ystävien seurassa. Joulukieloissani muutama pieni kukka on auennut ja lisää on tulossa. Tein joulupöytään asetelman hyasinteista, ruususta sekä jaloleinikeistä. Tulkoon joulu kukkainen.

joulupöydän asetelma

Vihervuosi on ollut hyvä. Olen saanut elämääni paljon vihreää ja oppinut uusia asioita. Odotan uutta vuotta ilolla. Hyvää joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2017.

Ensi vuoteen,
Heidi

Jouluinen asetelma

Vaaleajouluruusu ja amaryllis

Joulu on vallannut mieleni. Mielessäni ei pyöri aattoillan tarjoamiset vaan kaikki kasvi-ihanuudet jotka joulu tuo tullessaan - amaryllikset, jouluruusut, hyasintit...

Tein asetelman amarylliksesta ja jouluruususta. Ajattelin haastaa itseni ja kokeilla kuinka saan tehtyä suotuisat olosuhteen kahdelle aivan erilaiselle kasville: jouluruusulle, joka tarvitsee tasaisen kosteuden ja amaryllikselle, jota kastellaan niukasti. Ratkaisu pulmaan oli pieni muovipussi, johon laitoin amarylliksen. Naamioin  rakennelmani syksyllä keräämillä sammaleilla ja laitoin vielä koristeeksi muutaman lasipallon.

Kaunis ajatukseni olisi saada kasvit hengissä kesään saakka, jolloin olisi tarkoitus istuttaa jouluruusut ulos. Ja tietenkin ruokkia amaryllikset pulleiksi, että jaksaisivat kukkia ensi jouluna uudelleen.

Kukkien täyteistä joulunodotusta!

PS. Joulukielot pääsivät lämpimään marraskuun lopussa ja hyvin ovat kasvaneet.

Kärsimys kasveja ja kärsimyskukkia

Viime keväiset siemenkasvatukset menivät suurimmaksi osaksi poskelleen. Kirvat söivät korianterit. Tomaateista tuli pitkiä, laihoja ja tekivät ehkäpä viisi hedelmää. Ensimmäinen erä laventelia kuoli vedenpuutteeseen. Toisesta erästä sain sentään istutettua pienen pienet taimet kukkapenkkiin, luontoäiti hoitakoon homman minua paremmin. Kiiville kävi samoin kuin laventelien ensimmäiselle erälle, mutta vasta kesän jälkeen kun siirsin pienen pienen taimen sisälle kylmältä suojaan ja kasteluväli venähti. MUTTA kaiken räpeltämisen jälkeen voin ylpeänä sanoa, että ihan itse kasvatin kaupan hedelmien siemenistä kasveja, jotka ovat vieläkin elossa. Kasvatin kärsimyskukan ja annoonan.

Keväällä otin kaupan hedelmistä siemenet talteen, putsasin ne hyvin ja annoin kuivaa muutaman viikon huoneenlämmössä. Maalis-huhtikuussa kylvin siemenet ja suuriosa siemenistä iti.  Jaoin ylpeänä taimikasvatukseni tuotoksia kesällä ympäri Suomen parempiin koteihin, toivoen niille pitkää ikää, jos omani kuolla kupsahtavat.

Kärsimyskukan taimet

Nyt minulla on jäljellä kaksi kärsimyskukan ja annoonan taimea. Tosin olen luvannut taimet molemmista kasveista toiseen kotiin, joten minulle jää itselleni hoidettavaksi yhdet kappaleet molempia lajikkeita.

Jälleen kerran tutkin kuinka minun tulisi hoitaa kasveja. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen kärsimyskukan hoitoa. Tutkimuksissani paljastui, että kärsimyskukka on vanha huonekasvi, sillä sitä on kasvatettu Suomen säätyläiskodeissa jo 1820 -luvulta alkaen. Löysin tämän tiedon ihanasta kirjasta nimeltään Hienohelma ja vanhapoika - rakkaat huonekasvit, jonka on kirjoittanut Anu Ranta.

Kärsimyskukan hoito-ohjeet:

1. Valoa, valoa, valoa.
2. Kasvukautena runsas kastelu ja lannoitus kerta viikkoon. Lepoaikana kastelua ja lannoitusta vähennetään, mutta multa ei saa päästä rutikuivaksi. Voidaan talvettaa n. 5-15 asteen lämmössä, valoisassa paikassa.
3. Kasvualustan tulee olla runsasravinteista ja hiekansekaista.
4. Leikataan maalis-huhtikuussa voimakkaasti, samalla vaihdetaan mullat ja istutetaan suurempaan astiaan. Leikkaamalla saadaan kasvi haaroittumaan ja varmistetaan kukintaa.
6. Kyseessä köynnöskasvi, joten tarvitsee tuen jota pitkin kiipeillä.


Koska asun keskuslämmitteisessä, koneellisen ilmanvaihdon armoilla olevassa talossa, kaikki hoito-ohjeet eivät päde minuun. En voi talvettaa kasvejani 5-15 asteessa, sillä minulla ei löydy siihen oikeaa tilaa. Tämä tietenkin vaikuttaa kasvien kukintaan ja minulla ne harvemmin kukkivat.  Kaikki viherkasvini ovat talvella 20 asteen lämmössä, joten kastelen niitä tasaisesti viikottain, toisinaan kaksikin kertaa viikossa. (Taimet saan tapettua, mutta vanhimmat viherkasvini ovat toistakymmentä vuotta vanhoja.)

Kärsimyskukkani ei kuki vielä muutamaan vuoteen, koska olen kasvattanut sen siemenestä, mutta toivon, että jonakin päivänä saisin sen täyteen kukkaloistoon.

Hopeaeukalyptus

Tein loppukesästä ihanan löydön erään norjalaisomisteisen puutarhaliikkeen alennuspöydästä - hopeaeukalyptuksen. Olin nähnyt eukalyptusta käytettävän leikkokasvina, mutta en ollut aiemmin törmännyt siihen ruukkukasvina.

Hopeaeukalyptus alkutalven valossa.

Kotiin päästyäni alkoi tiedon etsiminen, kuinka saan kasvista suuren, mahtavan ja talven yli hengissä selvinneen. Kasvi oli ulkona melkein syyskuun loppuun saakka ja nyt kasvi on ollut jo toista kuukautta sisällä normaalissa huoneenlämmössä (+20 astetta) ja se on hengissä yhä edelleen. Sijoitin kasvin valoisimman ikkunan eteen (ikkunan suunta on lounaaseen) ja hankin kastelupallon huolehtimaan mullan kosteudesta. Mullan täytyy pysyä kokoajan kosteana, ainakin kasvin mukana tulleen pienen hoito-ohjeen mukaan. Kasvi ei ole talvilevossa lämmön suhteen, niin olen päätellyt että kastelun tulee pysyä samana, koska haihdunta lehdistä ei vähene.  Jää nähtäväksi kuinka nämä minun päätelmäni toimivat käytännössä. Pientä pituuskasvuakin olen huomannut, mutta samalla lehtiäkin on myös varissut ja se huolestuttaa, sillä eukalyptus on ainavihanta kasvi. Pimeä talvi on vielä edessä, joten jännittää kuinka hopeaeukalyptukselleni käy.


Pieni yhteenveto hoitosuunnitelmastani:

1. Kasville valoa mahdollisimman paljon.
2.  Multa pidetään kosteana, mutta vesi ei saa jäädä seisomaan ruukun pohjalle. Lehvästöä sumutellaan tasaisin väliajoin.
3. Kasvi kotoisin Australiasta: Tasmaniasta, joten multa saa olla hapanta (havu/rhodomulta).
4. Lannoitus kasvukaudella vähätyppisellä lannoitteella.

Kielojen hyötö

Kieloja on käytetty 1800-luvun lopulta lähtien joulukukkina, mutta 1980-luvulla joulukielo katosi lähestulkoon kokonaan. Olisiko aika palauttaa kielo takaisin joulukukaksi? Vihertehtuuri vastaa: KYLLÄ!

Lokakuun alussa kaivelin kesämökiltä kieloja, jotta voisin hyötää ne jouluksi.  Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hyödän kieloja jouluksi. Ensimmäinen kerta oli kaksi vuotta sitten, kun marraskuun alussa intouduin kaivamaan jo hieman jäisestä maasta kielojen juurakkoja hyötöön. Silloin onnistuin saamaan jouluksi yhden kielon kukinnon ja useamman lehtiverson. Olin onnessani.

Se ainoa kukinto.

Vuosi sitten en onnistunut kuin saamaan lehtiä. Eli opetus on ollut seuraavanlainen: kielon silmuja on kahdenlaisia, niitä joissa on pelkkä lehtiaihio ja niitä joissa on lehti ja kukinto. Vaikka kielossa olisi marjat kun kaivelet juurakot ylös, se ei tarkoita sitä, että olisit onnistunut saamaan kukkivan kielon itsellesi, itse menin tähän halpaan viime vuonna. Kielo ei kuki joka vuosi. Eli kielojen juurakot täytyy tarkistaa niitä ylösnostaessa ja niitä saa nostaa vain ja ainoastaan omalta maalta tai kysymällä maanomistajalta lupa. Kielojen ylöskaivaminen ei kuulu jokamiesoikeuksiin. Kukkivat silmut ovat pulleita, huomattavasti pulleampia kuin pelkän lehtiaihion sisältävät silmut. Lehtiaihioisia silmuja on huomattavasti enemmän kuin kukinnon omaavia.

Vasemmalla pelkkä lehtiaihiollinen silmu ja oikealla silmu, jossa kukinto.

Uudelleen istutettaessa silmut saavat jäädä lähelle mullan pintaa. Multa saa olla hiekansekaista, itse olen aikaisempina vuosina käyttänyt kaktusmultaa ja tänä vuonna laitoin kasvit kukkamultaan. Jää nähtäväksi, mitä kielot ovat mieltä ko. valinnasta. Kielot kannattaa säilyttää viileässä ja vasta marraskuun puolen välin jälkeen tai kuun lopulla nostaa ne lämpöiseen ja pimeään. Itse olen nostanut ne normaaliin huoneen valoon, mutta suojannut kasvin joko paksulla mustalla muovipussilla (vanhalla multasäkillä) tai toisella isommalla ruukulla, jotta valo ei pääse käsiksi silmuihin. Olen huomannut, että kielojen pituuskasvu pysähtyy, jos ne otetaan valoon liian aikaisin. Multa täytyy pitää kosteana koko ajan, mutta ei liian märkänä. Kun silmut ovat kasvaneet noin 10 cm pituisiksi, nostetaan kasvit valoon, jonka jälkeen kielot alkavat kukkimaan viikon tai kahden kuluessa.

Ikävä kyllä en löytänyt yhtään joulukielojen juurakoiden myyjää internetin syövereistä. Eli jos haluaa hyötää kieloja jouluksi, eikä ole paikkaa josta tonkia juurakoita, tulisi asiaan tarttua keväällä kun taimistot alkavat myymään kielojen taimia.

Iloa kokeiluun ja runsasta kukintoa toivotellen!

Kaunis, kaunis amaryllis ja sen surkea hoitaja

Lokakuu on vasta puolessa välissä, mutta ajatukseni siintävät jo joulussa - nimittäin joulukukissa. Olen valmistautunut tulevaan jouluun jo viime vuonna, kun ostin kauniin valkoisen amarylliksen. Nyt olen saanut pidettyä sen hengissä kesän yli ruukussa ja ajattelin kokeilla sen uudelleen kukittamista. Rehellisyyden nimissä oletan täydellisesti epäonnistuvani tehtävässä, nimittäin en ole uhrannut suuremmin ajatusta amarylliksen hyvinvointiin kesän aikana enkä ole lihottanut sipulia ravinteilla. Olen muistanut kastella aina toisinaan ja leikkasin jo elokuun lopulla lehdet lyhyiksi vaikka ne eivät olleet kuihtuneet (virhe!) ja pikkuhiljaa lopetin kastelun. Eli pienoinen ihme täytyy tapahtua, jos saan amarylliksen kukkimaan. Nostin amarylliksen kylmälaukkuun ulos jatkaakseni amarylliksen lepokautta, sillä näkyvissä ei ole uutta kasvua.  Katsotaan kuinka käy. Saanko amarylliksen hengiltä tällä hoidolla vai saanko pidettyä sen vielä hengissä, jotta ymmärtäisin pitää siitä paremman huolen tulevia jouluja ajatellen.

Laitan vielä tiivistelmän siitä, kuinka amaryllista tulisi oikeasti hoitaa.


AMARYLLIKSEN UUDELLEEN KUKITTAMINEN

1. Amarylliksen kukkimisen loputtua leikkaa kukintovarsi pois ja anna lehtien kasvaa.
2. Kastele ja lannoita säännöllisesti kasvukaudella, on aika lihottaa sipuli tulevaa kukintaa varten.
3. Voit viedä kasvin kesäksi ulos suoralta auringonpaahteelta ja sateelta suojaan. Amaryllis kannattaa suojata myös etanoilta.
4. Elo-syyskuun vaihteessa lopeta kasvin kastelu pikkuhiljaa ja anna lehtien lakastua. Jos kasvi on ollut ulkona, tuo se sisälle. Kasvilla alkaa lepoaika, jolloin se ei tarvitse ravinteita eikä vettä. Se ei tarvitse edes valoa, joten voit sijoittaa sen pimeään noin +10-15 asteeseen.
5. Lajikkeesta ja olosuhteista riippuen nuput alkavat näkyä parin-kolmen kuukauden lepoajan jälkeen.
6. Tuo amaryllis valoon ja istuta se uuteen multaan tiiviisti (niin että sipulin tulee pysyä ruukussa sipulista nostettaessa), samaan syvyyteen missä sipuli aiemminkin oli.
7. Pidä multa hieman kosteana. Kun nuput alkavat näkyä, lisää kastelua, mutta anna pintamullan kuivahtaa kastelukertojen välissä.
8. Vältä liikakastelua ja muista että, mitä enemmän kastelet, sitä enemmän kasvi venyy pituutta ja sipuli on vaarassa pehmetä.

KIRVOJA! osa 2

Villakilpikirva mehikasvissa.

Vitsauksia, vitsauksia. Keväällä pääsin pienistä vihreistä kirvoista melko kivuttomasti eroon, eikä niitä ole näkynyt enää sen jälkeen. Uusin tulokas tuholaisten rintamalla on villakilpikirva, joka pääsi levittäytymään mehikasveilleni ja osaan muita viherkasveja. Oletan tuholaisen päätyneen kotiini jostakin kaupasta ostamani kasvin mukana.

Toimenpiteet olivat järeät. Heitin kaikki mehikasvini pois, sillä olin jo jonkin aikaa yrittänyt poistaa kiusankappaleita mehikasviasetelmastani manuaalisesti ja vähän Raidiakin suihkauttamalla. Ei tehonnut, ei. Kaikki muut viherkasvini otin käsittelyyn. Pyyhin isolehtiset kasvit laimennetulla mäntysuopaliuoksella, vaihdoin mullat ja pesin vielä kukkaruukut. Pienilehtiset kasvit upotin ko. liuokseen ja huuhtelin jonkin ajan kuluttua ja samainen mullanvaihto ja ruukun pesu tehtiin niillekin. Viimeistelin kasvien ja toivottavasti siinä sivussa niiden kiusankappaleidenkin kohtalon suihkuttamalla vielä kukille tarkoitettua Raidia siinä tilassa, missä olin tehnyt kukkien pelastusoperaation. Pyyhin kaikki kodin pinnat, missä pidän kasvejani ja vielä imurilla varmistin pienet rakoset ja lattian että eliminointi olisi mahdollisimman onnistunut.

Toimenpiteestä on kulunut kaksi viikkoa ja tulos on ollut seuraavanlainen: kirvoja nolla. Tosin vielä en uskalla juhlia, sillä yksi kasvi piilotteli vielä viikko sitten alalehdillään ko. tuholaisia. Kasvi joutui karanteeniin ja tuholaisille tuli loppu. Nyt tilanne näyttäisi oikein hyvälle viherkasvien osalta - itse vielä tunnen vihlaisuja sydämessäni menetettyjä mehikasveja ajatellessani.

Tilanteen tarkkailu jatkuu ja olen taas viisaampi. Suosittelen tarkistamaan kaupasta tuodut viherkasvit hyvin ja  tehdä ennakoivaa kirvojen eliminointia mäntysuopaliuoksella - se työ ei mene hukkaan. Tästä lähtien minäkin teen niin.

Perhosia ja pörriäisiä

Pörriäinen ja karhunputki savusaunan nurkalla.

Luonto on hiljentynyt. Perhosten lento on päättynyt. Pörriäiset ovat kaivautuneet talvisuojiinsa. Kiitos heille menneestä kesästä - runsaasta sadosta.

Neitoperho ja kaunopunahattu.

Perhoset ilahduttivat minua vierailessaan kukkapenkissäni. Sain ihailla neitoperhojen ja amiraalien pyrähtelyä kukalta toiselle. Siksipä istutin lisää muutamia kukkien taimia, jotka houkuttelevat perhosia. Kukkapenkkiini löysivät tiensä morsiusharso sekä sinipallo-ohdake (jota olin jo edellisenä vuonna yrittänyt kasvattaa siemenestä huonoin tuloksin). Toivon istutusteni menestyvän ja tuovan lisää uusia perhosia pihaani.

Kyläily pionissa päättynyt.

Nähdään ensi vuonna uudelleen. Aloittakaa lentonne ajoissa ja olkoon ilma teille suotuisa.

Kerääjä ja ukonhattu.

Syksyinen kukka-asetelma

Niin kauan kun  luonnosta löytyy inspiraatio, voi aina tehdä asetelman. Pihassani intoutuivat kukkimaan uudelleen puna-apilat ja harmaamalvikit, vaikka syksy on jo melko pitkällä.  Sitkeä pieni valeunikko jaksaa aukaista nupuistaan vielä hentoja kukkia ilokseni. Ja syksy on värjännyt villiviinin lehdet punaisiksi. Kävin äitini syyshortensiasta napsimassa muutaman kukinnon, joiden pohjalta lähdin rakentamaan asetelmaani.

Osa asetelman kasveista.

Tällä kertaa lähdin rakentamaan asetelmaa oaasisieneen. Alkuvalmistelut tein paikallisessa kukkakaupassa, mistä kävin ostamassa oaasitiilen, josta leikkasin asetelmaani sopivan kokoisen kappaleen. Oaasisieni/-tiili kastellaan oikeaoppisesti siten, että se asetetaan vedellä täytettyyn astiaan kellumaan. Tiili imee veden itseensä noin puolessa minuutissa, jolloin se on painunut pinnan alle. Oaasisientä ei saa painaa väkisin veden alle, muutoin sen sisälle jää ilmataskuja eikä sieni kastu kauttaaltaan.

Kasteltu oaasisieni odottamassa kasveja.

Ja sitten hommiin. Kaaostekniikalla aloin täyttämään sientä kasveilla. Vailla selkeää visiota, mutta suuren innon valtaamana sain kuin sainkin asetelman tehtyä. Tosin välillä kävin hakemassa lisämateriaalia puutarhasta, jos jokin kohta näytti jäävän keskeneräiseksi.

Alkuhämmennystä asettelun kanssa.

Lopulta asetelmani täyttyi syyshortensioista, puna-apiloista, keiju- ja purppuraheisiangervon oksista, villiviinin lehdistä, valeunikoista, harmaamalvikeista, purppurakeijun kukinnoista, hopeamarunan ja pionin lehdistä. Ja kaiken kruunasi ihana kaktusdaalia, jonka ihan itse kasvatin.

Metsästä puutarhaan -ajatuksia

Minisienet mättäällä.

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että on vasta syyskuun alku, mutta luonto on jo paljon pidemmällä syksynviettossa. Sadonkorjuu on kiivaimmillaan: omenat, luumut, puolukat ja sienet odottavat poimijoitaan. Menen metsään rauhoittumaan, keräämään satoa ja katselemaan luontoa. Onni piileskelee sammalmättäässä kullankeltaisen kanttarellin tai punaisen, pyöreän puolukan muodossa. Puutarhassa kukkivat vielä syysleimu, kaunopunahattu, syysasteri ja sitkeä kultapallo. Ja minun aarteeni - daaliat. Iki-ihana 'Chat Noir' kaktusdaalia sekä 'Snowflake' pompom -daalia.

'Snowflake' Pompom -daalia

'Chat Noir' kaktusdaalia

Ostin keväällä hieman eksoottisempienkin kasvien mukuloita, mutta saa nähdä kerkeävätkö ne kukkimaan. Hankin Kapintähdikin (Ornithogalum saundersiae) ja töyhtövanan (Eucomis punctata). Molemmissa kasveissa lehdet ovat kasvaneet ja yksi tähdikin nuppu odottaa aukeamistaan. Tosin se nuppu on odotuttanut minua jo kaksi viikkoa, eikä mitään merkkejä auki poksahtamisesta ole tullut. Saa nähdä kerkeääkö kylmä puraista ennen nupun aukeamista.

Kasvien tarinoita

Kalliokielo, jonka sain lasteni tarhatädiltä.

Jokaisella on tarinansa, niin on myös kasveilla. Minun kasveillani on monta tarinaa, enkä puhu nyt lajienkirjosta tai siitä, kuinka olen hoitanut niitä tai jättänyt hoitamatta. Tarkoitan kasvien menneisyyttä, sitä aikaa ennen kuin ne tulivat kotiini.

Osa on ollut pilkkeenä silmäkulmassani pidemmän aikaa ja kun aika on ollut kypsä, olen ostanut kasvin taimistolta tai kasvatus siemenestä on onnistunut, jolloin ovat kasvit päätyneet pihaani. Nämä tarinat jäävät lyhyiksi ellei kyse ole minun taimikasvatuksestani. Siemenistä kasvattamalla saan  selviytyjiä. Vain harva ja valittu itse kasvattamani taimi pääsee puutarhaan asti, jolloin maailman tuulet ja tuiskut pakkasineen ja märkine maineen ovat pientä taimien ensimmäisiin kuukausiin verrattuna.

Tarinaton kasvi - puutarhalta ostettu.

Olen onnekas, sillä tarinoita on kertynyt niin ystävien kuin sukulaistenkin puutarhoista. Vielä muistan keneltä olen minkäkin kasvin puutarhaani saanut, vaikka kasveja alkaa olemaan useita kymmeniä (uskaltaisinko veikata jo lähemmäs sataa). Ja erittäin onnekas olenkin, kun olen onnistunut välttämään espanjansiruetanaa ja muita taimien mukana salaa kulkeutuvia kakkiaisia.

Kuunlilja, joka on äitini kukkamaalta.

Kasvit muistuttavat minua niistä ihmisistä, joilta olen saanut taimia, varsinkin silloin kun ne ovat kukassa. Kasvien tarinat ovat useammin paljon pidempiä kuin vain kahden pihan kertomuksia. Osa perennoista on voinut kulkeutua pitkien aikojen ja matkojen takaa pihamaalleni, enkä ole tietoinen niiden historiasta. Haluaisin kyllä kuulla tarinoita.

Liljoja, jotka sain anopin kukkapenkistä.
 

Lupaan kertoa tarinan kasvista, jos annan sen Sinulle - keneltä olen sen saanut ja kuinka olen sitä vaalinut.

Kokemuksia viinirypäleiden kasvattamisesta

Vuoden 2015 sato...

Minulla on kaksi viiniköynnöstä avomaalla, molemmat ovat Spulga -nimistä liettualaista lajiketta. Toisen olen istuttanut kaksi vuotta sitten ja toisen vuosi sitten keväällä. Viime vuonna sain iloisen yllätyksen syyskesästä, kun kävin tarkistamassa köynnösteni tilan - vanhempi köynnös oli tehnyt rypäleitä. Siinä vaiheessa ne olivat vielä raakileita ja minulle iski suuren suuri huoli, kuinka saan rypäleet kypsymään ennen kylmien säiden iskemistä. Onneksi pieni kansakuntamme on innokas perustamaan yhdistyksiä ja järjestöjä, ja löysinkin internetin syövereistä Suomen viininkasvattajien sivut ja paljon asiatietoa.

Ryhdyin hoitotoimenpiteisiin, jotta rypäleeni voisivat kypsyä. Leikkasin varjostavat lehdet (viini on valokasvi) ja napsin maltillisesti oksien kärkiä lyhyemmiksi ja poistin pienimmät tertut. Onnistuin tehtävässäni ja sain kypsiä rypäleitä. Tosin surullinen käänne tarinassa oli se, etten päässyt nauttimaan sadosta. Korjasin tertut liian myöhään ja ne olivat kerenneet kurtistua. En myöskään päässyt kehumaan sadon koostakaan, sillä molemmat tertut, jotka ovat myös yllä olevassa kuvassa, mahtuivat kämmenelleni (ja tilaakin jäi, onhan rukkasteni koko nro 8).

Äitini hankki samaan aikaan ensimmäisen viiniköynnöksen kuin minäkin. Hänen lajikkeensa on Zilga.  Hän vaalii ja hoitaa köynnöstänsä huomattavasti paremmin kuin minä omiani. Tosin minun Spulgani teki viime vuonna hedelmiä, joita äitini köynnös ei tehnyt. Oliko syy siinä, että hän oli lannoittanut köynnöstä koko kesän ja köynnös oli kasvanut pituutta huomattavasti paljon enemmän kuin omani vai kenties siinä, että pihojemme mikroilmastot ovat hieman erilaiset. Ainoa lannoitus ensimmäiselle köynnökselleni oli se, että keväällä sekoitin puutarhamullan sekaan kompostia ja levittelin seoksen viiniköynnöksen juurelle.

Tänä vuonna asiat ovat toisin. Molemmat meistä, sekä minä että äitini, onnistuimme ensinnäkin saamaan köynnökset talven yli hengissä ja tänä vuonna molempien viinit tekevät hedelmää, paitsi minun viime vuonna istuttamani. Hoitotoimenpiteitä rypäleiden kypsyttämiseksi on tehty: lehtiä, oksien kärkiä ja pienimpiä terttuja on poistettu. Nyt alkaa odottaminen, kuinka ilmojen herra ja luontoäiti suosivat meitä viininkasvattajia. Toivon suotuisaa säätä alkaneeseen syksyyn ja lempeää talvea viiniköynnöksille. Haaveissani siintää kolmas köynnös.

Vielä muutama kukka-asetelma

Kerran minulla on puutarha ja kauniita kukkia, niin miksi en hyödyntäisi niitä myös sisätiloissa. Ensimmäisen asetelman jälkeen olen pyöritellyt erilaisia sommitelmia mielessäni ja miettinyt mihin kaikkeen kukkani pystyvät. Ja kun omat kukkani eivät ole riittäneet, niin sitten olen käynyt hakemassa apuja muiden kukkapenkeistä - luvan kanssa.

Yllä olevaan asetelmaan ajattelin käyttää melko perinteisiä perennoita, joita löytyy useammasta pihasta, ainakin näillä seuduilla missä minä asun. Tein asetelman kirkkaaseen maljakkoon, jonka sisäreunoille pyöräytin kolme kuunliljan lehteä koristeeksi. Lehdet toimivat myös näkösuojana metalliverkolle, joka on asetelman tukirankana.

Asetelman kukat ovat:
Kultapallo
Rusopäivänliljan kukkia sekä lehtiä, joita on taivutettu (taustalla olevat kolme ohutta).
Pikkutalvio
Ukonhattu
Kuunlilja

Toinen tekemäni asetelma on pitkälti samoilla linjoilla kuin aikaisemmin postaamani vintage-henkeen tehty kukka-asetelma.

Tähän asetelmaan käytin:
Lilja 'Bach'
Harmaamalvikki
Pikkutalvio
Kaunopunahattu
Valkoinen Pompom -dahlia
Valeunikko
Unikon siemenkotia
Kuunliljan kukkia ja lehtiä
Norjanangervon oksia

Tällaisia aatoksia tällä kertaa kukista. Nauttikaa luonnosta ja kukkasista. Ilmassa on jo syksyn tuntua.

Vintage -henkeen tehty asetelma

Vihdoinkin keksin sen! Olen aikaisempina kesinä haaveillut kauniista kukka-asetelmista, joita osaisin tehdä omista kukkapenkin kasveista. Tänä kesänä onnistuin - ainakin omasta mielestäni näin amatöörinä. Siihen tarvittiin vain kuumeinen päivä ja ideakuvia tulviva internet.

Tuumasta toimeen. Tarvitsin asetelman tekoon
1. Astia
2. Myyräverkkoa ja mahdollisesti rautalankaa (kuvassa, mutta ei käytetty)
3. Pihdit ja puutarhasakset
4. Suojahansikkaat
5. KUKKIA, KUKKIA!

Keräsin kukkapenkistäni valkoisia tiikerililjoja, harmaamalvikkeja, täpläkelloja, hopeamarunaa, ruusujuurta, pionin lehtiä ja pikkutalvioita. Leikkasin muutaman pienen oksan purppuraheisiangervosta ja keräsin vielä pihan laidalta muutamia puna-apiloita.

Leikkasin myyräverkosta astiaan sopivan palan ja asettelin sen paikoilleen. On erittäin tärkeää pitää suojakäsineitä, muutoin verkko saattaa repiä ihon ikävästi. 

Kaadoin veden astian pohjalle ja laitoin vielä teelusikallisen sokeria. Tässä tulisi linkki,  josta voi käydä katsomassa lisää ohjeita leikkokukkien hoitoon http://puutarha.net/artikkelit/418/leikkokukkien_hoito.htm

Sitten ei muuta kuin asettelemaan. Poistin varsista lehdet melko pitkälle, jotta eivät lilluisi vedessä ja kukat olisivat helpompia asetella verkkoon.

Hopeamarunat ja harmaamalvikki paikoillaan.

Lisätty pikkutalviota, ruusujuurta sekä tiikerililja.

Kaikki paikoillaan.

Asetelmassa voisi käyttää myös tähtiputkia tai vaikkapa rohtosuopayrttiä. Tähtiputkeni on vielä niin pieni, etten raaskinut ottaa siitä niitä ainokaisia kukkia ja rohtosuopayrtti ei ollut vielä aukaissut nuppujaan.

Nauttikaa kukistanne!

PS. Asetelma on vielä useamman päivän jälkeen hyväkuntoinen, vain ja ainoastaan täpläkellot ovat päässeet uuvahtamaan. Olen tosin säilyttänyt sitä välillä ulkona pidentääkseni sen ikää.

Tunnustuksia

Pitkällisen hiljaiselon jälkeen on aika tehdä tunnustus - olen edelleenkin yhtä surkea taimikasvattaja kuten ennenkin. Keväällä uhosin, että tänä vuonna onnistun kasvattamaan siemenestä upeita elinvoimaisia kasveja. No enpä onnistunut, ainakaan niiden osalta jotka jäivät käsiini. Osan taimista olen antanut parempiin koteihin ja olen kuullut kiitosta miten hyvin ovat kasvaneet. No, minä vain tökkäsin siemenen multaan ja muistin kastella, että jos satoa tulee niin siitä on kiittäminen jotakin muuta kuin minua.

Ja ne minun kumppanuuskasvi -suunnitelmatkin. Suunnittelin ja hyvin suunnittelinkin, eli silloinhan istutukset olivat jo puoliksi tehtyjä, jos sanontaa mukaillaan. Tomaatit (omakasvattamat: pitkät ja hontelot) istutin lopulta omiin ruukkuihin kuten myös ostamani paprikan taimenkin. Yrtit (nekin olivat sitten lopulta kaupan yrttejä) pääsivät lepäämään valkosipuleiden viereen. Siemenestä kasvattamat korianterit kuolivat kirvoihin, mutta punainen basilika on  elossa ja olen päässyt sitä hyödyntämään ruoanlaitossa. Kasvusto ei vaan ole ihan kaikista tuuhein... Nyt odotan jännityksellä millaisia valkosipuleita saan, sillä ne alkoivat kasvamaan kovin myöhään aikaisesta istutuksesta huolimatta.

Kesä on mennyt jo yli puolenvälin. Näin heinäkuussa nautin oman maan mansikoista ja kukkapenkkini loistosta. Kerään pikkuhiljaa satoa talteen tulevan talven varalle. Kirsikkapuut ovat peitelty rastailta ja pian pääsen poimimaan kirsikkahillon tarpeet.

Sikkolan Kuulasmarja

Nauttikaa luonnosta ja sen tarjoamista antimista.

KIRVOJA!

EEEIIIIHHHH! Mistä ne oikein tulivat? Tiedän kyllä minne ne joutavat. Minulla ei ole koskaan ollut kirvoja sisällä, mutta nyt ne kurjat pääsivät minut yllättämään ja nakersivat korianterit kuoloon ja rucolat siinä sivussa. Järkytyksestä selvittyäni olen ryhtynyt vastatoimenpiteisiin. Kävin etsimässä tietoa kirvojen torjunnasta. Löysin mäntysuopaohjeen. Vielä en ole testannut, sillä olen tehnyt kirvojen manuaalista poistoa näin aluksi. Kaikki kirvojen pahasti saastuttamat kasvit lähtivät heti ulos, ja ne joissa löytyi muutamia, saivat tuntea minun hellän kosketuksen lehdillään ja varsillaan tutkiessani kirvojen piilopaikkoja. Yhdestä puhdistin mullatkin, kun näytti että pinnalla olisi pieniä kiusankappaleita. Tänä iltana saavat kokea kirvat sen mäntysuopakylvyn. Ja niin pitkään kun pyörivät minun nurkissa.

Marttojen sivuilta löytyi seuraavanlainen ohje:

Mäntysuopaliuos
2 -3 dl mäntysuopaa
10 l vettä

Käytä kirvojen, perhos- ja pistiäistoukkien sekä muiden pehmeäihoisten hyönteisten torjuntaan. Ei suositella havukasveille. Mäntysuopaliuos vahingoittaa myös pehmeäihoisia hyötyhyönteisiä, esimerkiksi leppäpirkon toukkia.

Nyt jäi minun kasvikumppanisuunnitelman esittelyt toiseen kertaan - meni viljelykset sekaisin kirvoista. Olkoon kasvinne kirvattomia ja pysykööt muutkin tuholaiset poissa.

Tekemättömiä töitä ja yli-innokasta koulintaa

Jätin syksyllä puutarhani syystyöt tekemättä. Lehtiä tuli haravoitua, mutta siinäpä oli ne työt. Joulun jälkeen kävin peittelemässä muutaman kasviaarteeni havuilla, kun kovat pakkaset iskivät. Laitoin havut laventelien ja viinirypäleiden suojaksi.

Alkuviikosta kävin ihan varovasti kuopsuttelemassa kukkapenkkiä ja poistin havusuojaukset. Yllätyksenä löysin unikon heränneen talviunilta ja särkynytsydän oli pinnistänyt maanpinnalle pienen alun. Löydöistäni ilahtuneena ja innostuneena mieleni tekisi kuopsutella kukkapenkkiä hieman lisää, mutta taidan odottaa vielä hetkisen, hanki ei ole vielä antanut kokonaan periksi. Pieniä lumilämpäreitä löytyy, vaikka olen yrittänyt kesää tehdä.

Ja ne minun taimikokeilut. NYT ON KYLVETTY SIEMENTÄ. On nimittäin annoonaa ja kiiviä ja passiohedelmää, laventelia,  ja, ja, ja, ja, vaikka mitä. Enkä ole edes vielä kaikkea kylvänyt... Innoissani koulin (liian pienet) basilikan ja tomaatin taimet ja korianterikin odottaa vuoroaan, vaikka se ei kai kyseisestä toimenpiteestä pidäkään. Ei kuulema basilikakaan, mutta tein sen silti ja vielä ovat taimet hengissä. Hyvä minä.

Basilika 'Dark Opal'

Tomaatti 'Red Cherry'

Korianteri 'Coriandrum sativum'

Seuraavaksi ajattelin suunnitella hyötytarhaani, mihin sitten istutan noita kasvattamiani taimia. Ajatuksena olisi tehdä kumppanuuskasvi-istutuksia. Lisää tietoa asiasta löytyy mm. sivulta http://www.tarhuri.fi/tarhurin-abc/kumppanuuskasvit/
Laitan suunnitelmani esille, heti kun saan sen valmiiksi.

Siemenestä taimeksi - taimesta puutarhaan

Syksyllä niitä kerätään. Talvella lasketaan päiviä, milloin pääsee kylvämään. Sitten kun kylvös on saatu aikaiseksi niin alkaa armoton tuijottaminen ja odottaminen milloin ensimmäiset taimenet alkavat itämään. Ja voi sitä iloa kun se vihdoin tapahtuu. Mullos puskee pientä vihreää koko pintansa täyteen. No, entäs sitten? Sittenhän sitä kylvetään lisää ja käydään hankkimassa mitä erikoisempia siemeniä, ihan vain kokeillakseen omia kykyjä. Kohta on jokainen valoisa taso täynnä taimiastioita - eikä ole vielä edes aika koulia. Tämähän olisi se ihannetila johon pyrin.

Ei ole tasot täynnä elinvoimaisia taimia, eikä pullistele kylvökset pientä vihreää. Olen aikaisemmin onnistunut kasvattamaan siemenistä jotakin ja useimmiten se jääkin siihen. Siemenestä kasvatetut taimenet kituvat käsissäni usein siihen asti kunnes saan ne istutettua ulos, jolloin luontoäiti ottaa ne hellään hoivaansa. Mutta tänä vuonna aion onnistua - ilman kituuttamista.

Siemenet ovat itäneet ja olen muistanut kastella niitä. Juttelen mukavia ja tarkkailen niiden hyvinvointia. Olen iloinen niiden terhakkuudesta ja elinvoimasta. Pian on aika koulia ensimmäiset kylvökset ja muutama pistokas pitäisi jo latvoa. Jännittää.

Menneiden kesien kukkia

Puutarhakausi on avattu - istutetut siemenet ovat itäneet, ensimmäiset ulkokukat hankittu paleltumaan. Föhn-tuulen tuoma lämpöaalto on hellinyt talven kangistamia multasormia. Vielä ei kuitenkaan voi antautua täysin puutarhan vietäväksi - kylmä ja hanki eivät vielä anna periksi. On aika kaivaa menneiden kesien kuvat esille ja suunnitella tulevaa.

Luumupuu täydessä kukkaloistossa.

Akileija

Myskimalva

Ruusu

Väriminttu

Mustasilmäsusanna

Kallionauhus

Tervetuloa seuraamaan blogiani.