Tunnustuksia

Pitkällisen hiljaiselon jälkeen on aika tehdä tunnustus - olen edelleenkin yhtä surkea taimikasvattaja kuten ennenkin. Keväällä uhosin, että tänä vuonna onnistun kasvattamaan siemenestä upeita elinvoimaisia kasveja. No enpä onnistunut, ainakaan niiden osalta jotka jäivät käsiini. Osan taimista olen antanut parempiin koteihin ja olen kuullut kiitosta miten hyvin ovat kasvaneet. No, minä vain tökkäsin siemenen multaan ja muistin kastella, että jos satoa tulee niin siitä on kiittäminen jotakin muuta kuin minua.

Ja ne minun kumppanuuskasvi -suunnitelmatkin. Suunnittelin ja hyvin suunnittelinkin, eli silloinhan istutukset olivat jo puoliksi tehtyjä, jos sanontaa mukaillaan. Tomaatit (omakasvattamat: pitkät ja hontelot) istutin lopulta omiin ruukkuihin kuten myös ostamani paprikan taimenkin. Yrtit (nekin olivat sitten lopulta kaupan yrttejä) pääsivät lepäämään valkosipuleiden viereen. Siemenestä kasvattamat korianterit kuolivat kirvoihin, mutta punainen basilika on  elossa ja olen päässyt sitä hyödyntämään ruoanlaitossa. Kasvusto ei vaan ole ihan kaikista tuuhein... Nyt odotan jännityksellä millaisia valkosipuleita saan, sillä ne alkoivat kasvamaan kovin myöhään aikaisesta istutuksesta huolimatta.

Kesä on mennyt jo yli puolenvälin. Näin heinäkuussa nautin oman maan mansikoista ja kukkapenkkini loistosta. Kerään pikkuhiljaa satoa talteen tulevan talven varalle. Kirsikkapuut ovat peitelty rastailta ja pian pääsen poimimaan kirsikkahillon tarpeet.

Sikkolan Kuulasmarja

Nauttikaa luonnosta ja sen tarjoamista antimista.