Niin kauan kun luonnosta löytyy inspiraatio, voi aina tehdä asetelman. Pihassani intoutuivat kukkimaan uudelleen puna-apilat ja harmaamalvikit, vaikka syksy on jo melko pitkällä. Sitkeä pieni valeunikko jaksaa aukaista nupuistaan vielä hentoja kukkia ilokseni. Ja syksy on värjännyt villiviinin lehdet punaisiksi. Kävin äitini syyshortensiasta napsimassa muutaman kukinnon, joiden pohjalta lähdin rakentamaan asetelmaani.
 |
| Osa asetelman kasveista. |
Tällä kertaa lähdin rakentamaan asetelmaa oaasisieneen. Alkuvalmistelut tein paikallisessa kukkakaupassa, mistä kävin ostamassa oaasitiilen, josta leikkasin asetelmaani sopivan kokoisen kappaleen. Oaasisieni/-tiili kastellaan oikeaoppisesti siten, että se asetetaan vedellä täytettyyn astiaan kellumaan. Tiili imee veden itseensä noin puolessa minuutissa, jolloin se on painunut pinnan alle. Oaasisientä ei saa painaa väkisin veden alle, muutoin sen sisälle jää ilmataskuja eikä sieni kastu kauttaaltaan.
 |
| Kasteltu oaasisieni odottamassa kasveja. |
Ja sitten hommiin. Kaaostekniikalla aloin täyttämään sientä kasveilla. Vailla selkeää visiota, mutta suuren innon valtaamana sain kuin sainkin asetelman tehtyä. Tosin välillä kävin hakemassa lisämateriaalia puutarhasta, jos jokin kohta näytti jäävän keskeneräiseksi.
 |
| Alkuhämmennystä asettelun kanssa. |
Lopulta asetelmani täyttyi syyshortensioista, puna-apiloista, keiju- ja purppuraheisiangervon oksista, villiviinin lehdistä, valeunikoista, harmaamalvikeista, purppurakeijun kukinnoista, hopeamarunan ja pionin lehdistä. Ja kaiken kruunasi ihana kaktusdaalia, jonka ihan itse kasvatin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti