Annoona, kirimoija ja kermaomena - monta nimeä hedelmällä

Annoona aamupäivän auringossa.

Yli kymmenen vuotta sitten minulla oli ensikohtaaminen annoona -hedelmän kanssa espanjalaisella maalaistorilla. Ensimmäinen ajatukseni siitä oli, että onpas makea, yäk. Eikä se ensivaikutelma ole muuttunut tässä vuosien saatossa mihinkään. Edelleenkin hedelmä on minun makuuni liian makea.

Aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin kasvattaneeni annoonan viime keväänä siemenestä. Olen harmissani siitä, etten ottanut kuvaa itäneistä siemenistä, sillä niiden kasvutapa oli erilainen muihin siemenkasvatuksiin verrattuna. Siemen pysyi tiukasti paikallaan ja varsi alkoi taipua kohti korkeuksia itäessään.

Annoona talvehti sisällä normaalissa huoneenlämmössä, ja nyt kevään koitettua se on alkanut kasvamaan. Kasvu on hidasta, lähes kaikki vanhat lehdet ovat tippuneet pois (niitä oli ehkä neljä kappaletta) ja uusi kasvu työntyy hitaasti esille. Kesäksi ajattelin laittaa kasvin kuistille nauttimaan raikkaasta Suomen kesästä.

En kasvata kasvia hedelmien toivossa, on vain kiva kokeilla mitä saa menestymään ja mitä ei. Tosin olisihan se hienoa, jos jonakin päivänä pääsisi yllättämään itsensä kasvattamillaan annoona -hedelmillä.

Vihrein ajatuksin,
Heidi

Taimikasvatusta taas

Olen tehnyt itselleni tänä vuonna kylvöaikataulun. Tähän mennessä olen onnistunut kasvien siemenkasvatuksessa ja jopa onnistunut stratifioimaan osan siemenistä. Olen aika ylpeä saavutuksestani.

Alppipiikkiputken taimet, stratifiointi onnistui.

Eukalyptukset ovat edelleen hengissä, pieniä, mutta hengissä. Kylvin samaan aikaan latva-artisokan, mutta en uskaltanut tuoda asiaa julki, koska olen ymmärtänyt se olevan haasteellinen kasvatettava. No, minun neljä taimea voivat hyvin ja ovat kasvaneet mukavasti. Verihibiskukset ovat itäneet ja kasvaneet hyvin, kultahehkun taimia on vaikka kuinka paljon, kuten myös hämähäkkikukan. Monta minulle erikoista kasvia olen laittanut tänä keväänä multaan kasvamaan ja toivon, että saan nauttia niiden kauneudesta kesällä ja osasta kasveja myös tulevina vuosina.

Latva-artisokan lehdet kurottelevat linssiä kohden.

Verihibiskuksen taimi, pientä punerrusta jo näkyvissä.

Niin ja ne joulukukatkin ovat vielä hengissä. Toinen amarylliksistä on alkanut talvilevolle, mutta hyasintit puskevat vahvaa vartta ja odotan sitä hetkeä kun pääsen istuttamaan ne kukkapenkkiini.

Mutta nyt on kaunis ilma, aika lähteä ulos puutarhatöihin.

Vihrein terveisin,
Heidi

Syksyisten sipuleiden talvehtiminen ja hyötäminen

Ostin syksyllä kukkien sipuleita (laukkoja, tulppaaneita ja narsisseja), mutta en kerennyt istuttamaan maahan niistä kuin osan. Ajattelin kokeilla, kuinka sipulit säilyvät ja laitoin ne varaston jääkaappiin talvehtimaan. Tammikuun puolessa välissä osassa tulppaanien sipuleista oli pienet alut ja istutin koe-erän raitatulppaania nimeltään 'Plaisir' tavalliseen kukkamultaan, mutta laitoin vielä viettämään viileää kautta takaisin jääkaappiin.

Raitatulppaani 'Plaisir'

Varaston jääkaapin vihanneslaatikko pullistelee muidenkin kasvien sipuleita, kun minulla ei ole muuta viileää paikkaa niiden varalle. Toivon kapintähdikin ja töyhtövanojen säilyvän kunnossa kevääseen saakka, jotta saan sen istutettua ajoissa.Tosin tähdikki ei tule kukkimaan tänä vuonna, mutta toivon että vielä onnistuisin kasvin kukittamisessa. Viime syksynä kasvi ei kerennyt aukaisemaan yhtään nuppuaan - odotutti vain minua.

Mutta takaisin tulppaaneihin. Tulppaanit viettivät puolitoista kuukautta jääkaapin pimeydessä ja viileydessä. Ne olivat sillä aikaa juurtuneet multaan ja aloittaneet kasvattaa varsiaan pidemmiksi. Nostin vaaleat tulppaanin alut huoneenlämpöön ja auringon valoon. Tulppaanit kasvoivat, saivat  hieman enemmän lehtivihreää itseensä ja pienen pienet tulppaanin nuppujen alut olivat tuloillaan lehtien suojassa. Ja sitten....

Surkea näky.

Rupsahdus kävi. Kissan ryökäle kävi nostelemassa sipuleita ruukusta ja kuiva huoneilma viimeisteli tulppaanien kohtalon. En päässyt nauttimaan puna-valkoraidallisista kukinnoista. Mutta opinpahan tästäkin jotain. Pintaan istutetut sipulit tuottavat  enemmän sivusipuleita kuin syvälle multaan istutetut. Eli nyt minulla on paljon 'Plaisir' -tulppaanin sipuleita kunhan saan ne vain istutettua kukkapenkkiin. Ja tämä ei ole ainoastaan minun havaintoni vaan myös kirjassa Tulppaanitarhan Lumo (kirjoittanut Else ja Vesa Leivo) kerrotaan asiasta. Eli syvemmälle sipulit, niin joskus saan nauttia kukistakin. Mutta ulkona kukkapenkissä pilkistelee jo pienen pieniä tulppaanien kärkiä, se lohduttaa minua. Se on kevät nyt, vaikka räntää sataa.

Hyvää pääsiäistä!
- Heidi

Hopeaeukalyptuksen kasvattamisesta

Tovi on vierähtänyt viime postauksesta. Työkiireet meinaavat viedä voiton, mutta aina on aikaa rentoutua vihreän parissa. Blogia ei aina kerkeä kirjoittaa, vaikka mielessä olisi vaikka mitä! Mutta tässä olisi hieman tammikuun puuhastelujen tuloksista.

Itäneitä hopeaeukalyptuksen siemeniä.

IHANAA! Ainakin vielä toistaiseksi. Hopeaeukalyptuksen siemenet itivät alle viikossa, vaikka joidenkin englanninkielisten sivujen perusteella itämisajan sanottiin olevan useita viikkoa. Ja mikä parasta, hopeaeukalyptuksen siemeniä ei tarvitse kylmäkäsitellä, joten se nopeutti huomattavasti itämistä. Kylvin siemenet tammikuun lopussa, vaikka talvi oli syvimmillään.

Pienen pienet lehtien alut sirkkalehtien keskellä.

Puolitoista kuukautta myöhemmin tilanne on lähestulkoon sama. Pienen pienet taimet ovat venyneet pituuttaa, ja sirkkalehdet ovat vihertyneet. Oikein tarkasti jos katselee, niin sirkkalehtien keskeltä löytyy oikeiden lehtien alut. Nyt jännittää.

Vielä ei ole aika koulia, enkä oikein tiedä muuta kuin, että voin vain odottaa taimien kasvavan isommiksi ja vahvemmiksi. Päivä on paljon pidempi kuin silloin, kun kylvin siemenet, joten nyt voin vain toivoa että pian tapahtuisi kasvupyrähdys, joka vahvistaisi hopeaeukalyptukseni koulittavaan kuntoon. Kovin ovat alut hentoisia tällä hetkellä.

Jännittää mitä saan aikaiseksi, vai saanko mitään. Pettymyksiinkin olen valmistautunut, mutta onnistumisista ilahdun valtavasti.

Vihrein ajatuksin,
Heidi

 

Sananen viherkasveista

Osa kotimme viherkasveista.

Kevättalvi (lasken tammikuun lopun sellaiseksi) on viherkasvien aikaa. Kauppoihin alkaa ilmestyä jälleen tarjouksia mitä ihanimmista kasveista ja joskus sitä lankeaa houkutuksiin. Kirvaepisodi(t) on/ovat kovin tuoreessa muistissa ja olen ollut toistaiseksi hieman varovaisempi kasvien hankinnassa. Viimeisin kasvihankintani oli helmivillakko, pitkällisen harkinnan ja multaan tirkistelyn jälkeen. Hankin ensimmäisen helmivillakon vuosi sitten, mutta se ei kesää nähnyt. Joulun alla bongasin eräästä paikallisesta kukkakaupasta ihanan helmivillakon ja kuukauden päivät asiaa tuumittuani vihdoinkin uskaltauduin ostamaan sellaisen viime viikolla. Onnittelut minulle! Helmivillakko löytyy yllä olevasta kuvasta tuolilta kirjojen päältä.

Kuvasta löytyy myös yksi ylpeyden aiheeni - oliivipuu. Olen saanut pidettyä sen hengissä, lehdellisenä ja hyvävointisena läpi talven. Ja olen niin onnellinen asiasta. Oliivipuu oli helmivillakkoa edeltävä kasvihankinta ja löysin sen viime syksynä elo-syyskuussa paikallisen rautakaupan alennuslaarista. Itseasiassa ostin kaksi kappaletta oliivipuita, joista toisen annoin äidilleni. Hänen oliivipuunsa tiputti lehdet sisälle päästyään ja oli marras-joulukuun lähes kokonaan lehdetön. Nyt hänen oliivipuunsa on alkanut herätä kevääseen ja tehnyt muutamia uusia lehtiä. Oliivipuuni on lattialla olevan kirjapinon päällä.

Oliivipuuni lähikuvassa.

Tuolin edessä valkoisessa ruukussa on käärmeenparta -heinä. Ostin sen noin kaksi vuotta sitten kesäistutukseeni ja syksyn tullen ajattelin ottaa sen sisälle ja katsoa kuinka heinä selviytyy talven yli sisätiloissa. Hyvin selvityi. Nyt kasvi on viettänyt puolitoista vuotta samassa ruukussa, kesän ulkona ja talven sisällä. Kasvi voi hyvin (vähän on kuivia "latvoja") ja se on jakautunut uusiksi tupsuiksi. Käärmeenparta kukkii, mutta en usko oman yksilöni kukkivan, sillä se viettää lämpimässä ympäri vuoden. Kokemusteni perusteella käärmeenparta voisi soveltua myös sisäkasviksi.

Käärmeenparta, Ophiopogon planiscapus 'Niger'

Vihrein ajatuksin,
Heidi

Mutta mitä tapahtui joulukukille?

Jouluruusun uudet lehdet.

Joulu meni jo pitkän aikaa sitten, mutta kukat jäivät. Olen tässä pikkuhiljaa tehnyt joulukukille lempeää siirtymistä uusille kulmille. Ei, ne eivät kuolleet, vaan olen siirtänyt hyasinttien ja amaryllisten sipuleita parempiin multiin ja pyrin kasvattamaan niistä suuria ja vahvoja, jotta ilahduttaisivat minua kukillaan tulevina vuosina. Olen istuttanut jopa sen toissa jouluisen amarylliksen uudelleen ja se on intoutunut kasvamaan. Johtopäätös: jääkaapin vihanneslaatikko sopii vallan mainiosti amarylliksen säilyttämiseen lepokautena. Tai sitten minulla kävi vain todella hyvä tuuri.

Amaryllis 'Intokazi' odottaa istutusta.

Jouluruusu on alkanut tehdä uusia lehtiä, mutta siltikin jännitän saanko ihanaisen kasvin säilymään kevääseen asti. Sen jälkeen luontoäiti saa ottaa kasvin hellään huomaansa. Tosin olen ajatellut myös kokeilla onnistuisiko hyasinttien elo kukkapenkissä. Eräs kirja kannusti kukkapenkkiin istuttamista ja jostakin luin taas vastaväitteen jouluhyasinttien istuttamiselle. Teen empiirisen tutkimuksen aiheesta ja ilmoitan tutkimustuloksistani, kun on aika.
 
Kuulemisiin,
Heidi

Tammikuun auringonsäteet polttavat?

Kukkien ja hyötykasvien siemeniä.

Minun erityisherkät valosensorini ovat aistineet, että päivä on pidentynyt. Aistin sen jo heti jouluaaton jälkeen, mutta olen saanut pitkitettyä aistieni herättämää istutuspolttelua kuitenkin jo tammikuun puolen välin yli. Tunnustan että sen verran herkät sensorit olivat ja viettini pääsivät ottamaan ylivallan, että menin ja tilasin muutamasta siemeniä myyvästä nettikaupasta uutta tekemistä. Puolustukseksi sanon, että vielä en ole istuttanut yhtäkään siementä. Mutta ihan pian teen sen - veikkaisin että muutaman tunnin sisään on ensimmäinen siemen kylvetty. Nämä aurinkoiset päivät saavat multasormeni polttelemaan.

Minullehan kävi niin, että se iki-ihana hopeaeukalyptus ei selvinnyt hengissä. Olin toiveikas ja toivoin juuriston olevan hengissä, että olisin saanut sen kuivaneen karahkan elvytettyä. En saanut, juuristo oli kuollut. Mutta kuten jo sanoin, niin olin tilannut siemeniä. Siemeniä tilatessani ajattelin ennakoida tulevaa  ja olin tilannut kyseisen kasvin siemeniä. Nyt olisi tarkoitus laittaa siemenet ajoissa multaan, kuukalenterista huolimatta, jotta saisin eukalyptuksen kasvamaan mahdollisimman suureksi ennen uutta talvea. (Tässä kohtaa saatte nauraa.)

Noin pienistä siemenistä lähtee kasvunihme. Toivottavasti.

Minun mielikuvissani olen mahtava puutarhuri, kasvit kasvavat niin kovaa vauhtia, että kasvua pitää oikein rauhoitella. Todellisuus on mielikuvia karumpi: ei ne taimet kasva vaikka kuinka yrittäisin! Mutta kun ihminen on luotu luupääksi, niin eihän sitä pidä antaa periksi. Kevät toisensa jälkeen sitä ihminen yrittää ylittää itsensä. Jää taas nähtäväksi mitä saa elämään ja mitä ei? Onko vitsauksia (kirvoja, heinäsirkkoja, kaiken maailman kasveja tuhoavia kakkiaisia) vai pääseekö pienemmällä päänsäryllä?

Mutta tammikuu on toivoa täynnä, eikä vielä ole laisinkaan myöhäistä istuttaa - päinvastoin. Ja jos ensimmäinen satsi menee hukkaan, niin vielä on aikaa korjata tilanne.

Aurinkoisin terveisin,
Heidi