KIRVOJA! osa 2

Villakilpikirva mehikasvissa.

Vitsauksia, vitsauksia. Keväällä pääsin pienistä vihreistä kirvoista melko kivuttomasti eroon, eikä niitä ole näkynyt enää sen jälkeen. Uusin tulokas tuholaisten rintamalla on villakilpikirva, joka pääsi levittäytymään mehikasveilleni ja osaan muita viherkasveja. Oletan tuholaisen päätyneen kotiini jostakin kaupasta ostamani kasvin mukana.

Toimenpiteet olivat järeät. Heitin kaikki mehikasvini pois, sillä olin jo jonkin aikaa yrittänyt poistaa kiusankappaleita mehikasviasetelmastani manuaalisesti ja vähän Raidiakin suihkauttamalla. Ei tehonnut, ei. Kaikki muut viherkasvini otin käsittelyyn. Pyyhin isolehtiset kasvit laimennetulla mäntysuopaliuoksella, vaihdoin mullat ja pesin vielä kukkaruukut. Pienilehtiset kasvit upotin ko. liuokseen ja huuhtelin jonkin ajan kuluttua ja samainen mullanvaihto ja ruukun pesu tehtiin niillekin. Viimeistelin kasvien ja toivottavasti siinä sivussa niiden kiusankappaleidenkin kohtalon suihkuttamalla vielä kukille tarkoitettua Raidia siinä tilassa, missä olin tehnyt kukkien pelastusoperaation. Pyyhin kaikki kodin pinnat, missä pidän kasvejani ja vielä imurilla varmistin pienet rakoset ja lattian että eliminointi olisi mahdollisimman onnistunut.

Toimenpiteestä on kulunut kaksi viikkoa ja tulos on ollut seuraavanlainen: kirvoja nolla. Tosin vielä en uskalla juhlia, sillä yksi kasvi piilotteli vielä viikko sitten alalehdillään ko. tuholaisia. Kasvi joutui karanteeniin ja tuholaisille tuli loppu. Nyt tilanne näyttäisi oikein hyvälle viherkasvien osalta - itse vielä tunnen vihlaisuja sydämessäni menetettyjä mehikasveja ajatellessani.

Tilanteen tarkkailu jatkuu ja olen taas viisaampi. Suosittelen tarkistamaan kaupasta tuodut viherkasvit hyvin ja  tehdä ennakoivaa kirvojen eliminointia mäntysuopaliuoksella - se työ ei mene hukkaan. Tästä lähtien minäkin teen niin.

Perhosia ja pörriäisiä

Pörriäinen ja karhunputki savusaunan nurkalla.

Luonto on hiljentynyt. Perhosten lento on päättynyt. Pörriäiset ovat kaivautuneet talvisuojiinsa. Kiitos heille menneestä kesästä - runsaasta sadosta.

Neitoperho ja kaunopunahattu.

Perhoset ilahduttivat minua vierailessaan kukkapenkissäni. Sain ihailla neitoperhojen ja amiraalien pyrähtelyä kukalta toiselle. Siksipä istutin lisää muutamia kukkien taimia, jotka houkuttelevat perhosia. Kukkapenkkiini löysivät tiensä morsiusharso sekä sinipallo-ohdake (jota olin jo edellisenä vuonna yrittänyt kasvattaa siemenestä huonoin tuloksin). Toivon istutusteni menestyvän ja tuovan lisää uusia perhosia pihaani.

Kyläily pionissa päättynyt.

Nähdään ensi vuonna uudelleen. Aloittakaa lentonne ajoissa ja olkoon ilma teille suotuisa.

Kerääjä ja ukonhattu.

Syksyinen kukka-asetelma

Niin kauan kun  luonnosta löytyy inspiraatio, voi aina tehdä asetelman. Pihassani intoutuivat kukkimaan uudelleen puna-apilat ja harmaamalvikit, vaikka syksy on jo melko pitkällä.  Sitkeä pieni valeunikko jaksaa aukaista nupuistaan vielä hentoja kukkia ilokseni. Ja syksy on värjännyt villiviinin lehdet punaisiksi. Kävin äitini syyshortensiasta napsimassa muutaman kukinnon, joiden pohjalta lähdin rakentamaan asetelmaani.

Osa asetelman kasveista.

Tällä kertaa lähdin rakentamaan asetelmaa oaasisieneen. Alkuvalmistelut tein paikallisessa kukkakaupassa, mistä kävin ostamassa oaasitiilen, josta leikkasin asetelmaani sopivan kokoisen kappaleen. Oaasisieni/-tiili kastellaan oikeaoppisesti siten, että se asetetaan vedellä täytettyyn astiaan kellumaan. Tiili imee veden itseensä noin puolessa minuutissa, jolloin se on painunut pinnan alle. Oaasisientä ei saa painaa väkisin veden alle, muutoin sen sisälle jää ilmataskuja eikä sieni kastu kauttaaltaan.

Kasteltu oaasisieni odottamassa kasveja.

Ja sitten hommiin. Kaaostekniikalla aloin täyttämään sientä kasveilla. Vailla selkeää visiota, mutta suuren innon valtaamana sain kuin sainkin asetelman tehtyä. Tosin välillä kävin hakemassa lisämateriaalia puutarhasta, jos jokin kohta näytti jäävän keskeneräiseksi.

Alkuhämmennystä asettelun kanssa.

Lopulta asetelmani täyttyi syyshortensioista, puna-apiloista, keiju- ja purppuraheisiangervon oksista, villiviinin lehdistä, valeunikoista, harmaamalvikeista, purppurakeijun kukinnoista, hopeamarunan ja pionin lehdistä. Ja kaiken kruunasi ihana kaktusdaalia, jonka ihan itse kasvatin.

Metsästä puutarhaan -ajatuksia

Minisienet mättäällä.

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että on vasta syyskuun alku, mutta luonto on jo paljon pidemmällä syksynviettossa. Sadonkorjuu on kiivaimmillaan: omenat, luumut, puolukat ja sienet odottavat poimijoitaan. Menen metsään rauhoittumaan, keräämään satoa ja katselemaan luontoa. Onni piileskelee sammalmättäässä kullankeltaisen kanttarellin tai punaisen, pyöreän puolukan muodossa. Puutarhassa kukkivat vielä syysleimu, kaunopunahattu, syysasteri ja sitkeä kultapallo. Ja minun aarteeni - daaliat. Iki-ihana 'Chat Noir' kaktusdaalia sekä 'Snowflake' pompom -daalia.

'Snowflake' Pompom -daalia

'Chat Noir' kaktusdaalia

Ostin keväällä hieman eksoottisempienkin kasvien mukuloita, mutta saa nähdä kerkeävätkö ne kukkimaan. Hankin Kapintähdikin (Ornithogalum saundersiae) ja töyhtövanan (Eucomis punctata). Molemmissa kasveissa lehdet ovat kasvaneet ja yksi tähdikin nuppu odottaa aukeamistaan. Tosin se nuppu on odotuttanut minua jo kaksi viikkoa, eikä mitään merkkejä auki poksahtamisesta ole tullut. Saa nähdä kerkeääkö kylmä puraista ennen nupun aukeamista.

Kasvien tarinoita

Kalliokielo, jonka sain lasteni tarhatädiltä.

Jokaisella on tarinansa, niin on myös kasveilla. Minun kasveillani on monta tarinaa, enkä puhu nyt lajienkirjosta tai siitä, kuinka olen hoitanut niitä tai jättänyt hoitamatta. Tarkoitan kasvien menneisyyttä, sitä aikaa ennen kuin ne tulivat kotiini.

Osa on ollut pilkkeenä silmäkulmassani pidemmän aikaa ja kun aika on ollut kypsä, olen ostanut kasvin taimistolta tai kasvatus siemenestä on onnistunut, jolloin ovat kasvit päätyneet pihaani. Nämä tarinat jäävät lyhyiksi ellei kyse ole minun taimikasvatuksestani. Siemenistä kasvattamalla saan  selviytyjiä. Vain harva ja valittu itse kasvattamani taimi pääsee puutarhaan asti, jolloin maailman tuulet ja tuiskut pakkasineen ja märkine maineen ovat pientä taimien ensimmäisiin kuukausiin verrattuna.

Tarinaton kasvi - puutarhalta ostettu.

Olen onnekas, sillä tarinoita on kertynyt niin ystävien kuin sukulaistenkin puutarhoista. Vielä muistan keneltä olen minkäkin kasvin puutarhaani saanut, vaikka kasveja alkaa olemaan useita kymmeniä (uskaltaisinko veikata jo lähemmäs sataa). Ja erittäin onnekas olenkin, kun olen onnistunut välttämään espanjansiruetanaa ja muita taimien mukana salaa kulkeutuvia kakkiaisia.

Kuunlilja, joka on äitini kukkamaalta.

Kasvit muistuttavat minua niistä ihmisistä, joilta olen saanut taimia, varsinkin silloin kun ne ovat kukassa. Kasvien tarinat ovat useammin paljon pidempiä kuin vain kahden pihan kertomuksia. Osa perennoista on voinut kulkeutua pitkien aikojen ja matkojen takaa pihamaalleni, enkä ole tietoinen niiden historiasta. Haluaisin kyllä kuulla tarinoita.

Liljoja, jotka sain anopin kukkapenkistä.
 

Lupaan kertoa tarinan kasvista, jos annan sen Sinulle - keneltä olen sen saanut ja kuinka olen sitä vaalinut.

Kokemuksia viinirypäleiden kasvattamisesta

Vuoden 2015 sato...

Minulla on kaksi viiniköynnöstä avomaalla, molemmat ovat Spulga -nimistä liettualaista lajiketta. Toisen olen istuttanut kaksi vuotta sitten ja toisen vuosi sitten keväällä. Viime vuonna sain iloisen yllätyksen syyskesästä, kun kävin tarkistamassa köynnösteni tilan - vanhempi köynnös oli tehnyt rypäleitä. Siinä vaiheessa ne olivat vielä raakileita ja minulle iski suuren suuri huoli, kuinka saan rypäleet kypsymään ennen kylmien säiden iskemistä. Onneksi pieni kansakuntamme on innokas perustamaan yhdistyksiä ja järjestöjä, ja löysinkin internetin syövereistä Suomen viininkasvattajien sivut ja paljon asiatietoa.

Ryhdyin hoitotoimenpiteisiin, jotta rypäleeni voisivat kypsyä. Leikkasin varjostavat lehdet (viini on valokasvi) ja napsin maltillisesti oksien kärkiä lyhyemmiksi ja poistin pienimmät tertut. Onnistuin tehtävässäni ja sain kypsiä rypäleitä. Tosin surullinen käänne tarinassa oli se, etten päässyt nauttimaan sadosta. Korjasin tertut liian myöhään ja ne olivat kerenneet kurtistua. En myöskään päässyt kehumaan sadon koostakaan, sillä molemmat tertut, jotka ovat myös yllä olevassa kuvassa, mahtuivat kämmenelleni (ja tilaakin jäi, onhan rukkasteni koko nro 8).

Äitini hankki samaan aikaan ensimmäisen viiniköynnöksen kuin minäkin. Hänen lajikkeensa on Zilga.  Hän vaalii ja hoitaa köynnöstänsä huomattavasti paremmin kuin minä omiani. Tosin minun Spulgani teki viime vuonna hedelmiä, joita äitini köynnös ei tehnyt. Oliko syy siinä, että hän oli lannoittanut köynnöstä koko kesän ja köynnös oli kasvanut pituutta huomattavasti paljon enemmän kuin omani vai kenties siinä, että pihojemme mikroilmastot ovat hieman erilaiset. Ainoa lannoitus ensimmäiselle köynnökselleni oli se, että keväällä sekoitin puutarhamullan sekaan kompostia ja levittelin seoksen viiniköynnöksen juurelle.

Tänä vuonna asiat ovat toisin. Molemmat meistä, sekä minä että äitini, onnistuimme ensinnäkin saamaan köynnökset talven yli hengissä ja tänä vuonna molempien viinit tekevät hedelmää, paitsi minun viime vuonna istuttamani. Hoitotoimenpiteitä rypäleiden kypsyttämiseksi on tehty: lehtiä, oksien kärkiä ja pienimpiä terttuja on poistettu. Nyt alkaa odottaminen, kuinka ilmojen herra ja luontoäiti suosivat meitä viininkasvattajia. Toivon suotuisaa säätä alkaneeseen syksyyn ja lempeää talvea viiniköynnöksille. Haaveissani siintää kolmas köynnös.

Vielä muutama kukka-asetelma

Kerran minulla on puutarha ja kauniita kukkia, niin miksi en hyödyntäisi niitä myös sisätiloissa. Ensimmäisen asetelman jälkeen olen pyöritellyt erilaisia sommitelmia mielessäni ja miettinyt mihin kaikkeen kukkani pystyvät. Ja kun omat kukkani eivät ole riittäneet, niin sitten olen käynyt hakemassa apuja muiden kukkapenkeistä - luvan kanssa.

Yllä olevaan asetelmaan ajattelin käyttää melko perinteisiä perennoita, joita löytyy useammasta pihasta, ainakin näillä seuduilla missä minä asun. Tein asetelman kirkkaaseen maljakkoon, jonka sisäreunoille pyöräytin kolme kuunliljan lehteä koristeeksi. Lehdet toimivat myös näkösuojana metalliverkolle, joka on asetelman tukirankana.

Asetelman kukat ovat:
Kultapallo
Rusopäivänliljan kukkia sekä lehtiä, joita on taivutettu (taustalla olevat kolme ohutta).
Pikkutalvio
Ukonhattu
Kuunlilja

Toinen tekemäni asetelma on pitkälti samoilla linjoilla kuin aikaisemmin postaamani vintage-henkeen tehty kukka-asetelma.

Tähän asetelmaan käytin:
Lilja 'Bach'
Harmaamalvikki
Pikkutalvio
Kaunopunahattu
Valkoinen Pompom -dahlia
Valeunikko
Unikon siemenkotia
Kuunliljan kukkia ja lehtiä
Norjanangervon oksia

Tällaisia aatoksia tällä kertaa kukista. Nauttikaa luonnosta ja kukkasista. Ilmassa on jo syksyn tuntua.