Wasabin koettelemukset

Hengissä on, wasabi nimittäin. Ei kyllä uskoisi, sillä kasvia on koeteltu tuhohyönteisillä oikein kunnolla. Kesällä mustat pienet ötökät (kenties kirvat?) kalusivat lehtirangat paljaiksi ja syksyllä kaupan salaatin mukana iski vihreiden kirvojen invaasio. Jouduin turvautumaan myrkkyyn hätäpäissäni, sillä pelkäsin kirvojen iskevän muihinkin kasveihini tornadon lailla.

Sydäntalvi on selvitty ilman suurempia kriisejä. Lehdet ovat uudistuneet, tosin kasvi ei kasvata yhtä kookkaita lehtiä kuin kesällä. Pääasia kuitenkin on, että kasvi elää. Olen sijoittanut sen eteläikkunalle ja kasvivalon loisteeseen. Wasabihan ei kesällä viihdy auringossa laisinkaan, mutta Suomen talvi on sille suotuisaa aikaa nauttia eteläisistä näkymistä.

Kasvi on kestänyt useamman kuivahduksen, enkä koe sitä vaativimmaksi kasviksi kasvattaa. Tuholaiset ovat suurin riesa, mihin olen törmännyt tässä vajaan vuoden kasvatuskokemuksella. Pian tulee kevät ja kirvat, saa nähdä näkeekö kasvi ensimmäistä syntymäpäiväänsä tämän harrastelijan hoivissa. 

Vihrein terveisin,
Heidi

Hopeaeukalyptukseni elää!

Pitkällisen tauon jälkeen kerron hieman kasvikuulumisia ja toivon, että kerkeäisin jälleen päivittämään blogiani hieman useammin kuin 5-6 kk välein...

Uskaltaisinko jo julkisesti sen sanoa: "Molemmat hopeaeukalyptukseni ovat hengissä." Tähän ihmeeseen on tarvittu useampi epäonnistunut kokeilu siemenistä kasvatetuilla ja kaupasta ostetuilla hopeaeukalyptuksilla.

Taika tähän on ollut kasvivalaisin ja hentoinen ymmärrys ainavihannan kasvin tarpeista. Aiempina vuosina kasvi on kuivunut pystyyn joko juuri ennen joulua, jolloin luonnonvaloa ei ole ollut enää riittävästi saatavilla tai sitten se on elänyt pari viikkoa tammikuussa (jolloin olen sen kaupasta kiikuttanut kotiini), ja kuivanut jälleen pystyyn.

Tänä talvena ajattelin onnistua ja hankin ihka oikean kasvivalon tai lähinnä polttimon. Ja tämä hankinta on ollut erittäin onnistunut. Vaikka kasvini ovatkin valoisassa tilassa ja olen onnistunut talvettamaan aiempina vuosina mm. oliivin, sitruspuun sekä passiohedelmän sisätiloissa, niin hopeaeukalyptukselle en ole ennen tätä talvea kyennyt tarjoamaan muuta kuin kuivan karun kuoleman.

Jos onnistun talvettamaan ja saamaan eukalyptukseni kesällä runsaaseen kasvuun, koen suuren suurta onnistumisen iloa ja toivon, että tämä voittokulku kasvin kanssa jatkuisi. Vielä on hieman aikaista juhlia, mutta suurta toivoa on ilmassa.

Eli hyvät lukijat, kun ostatte sydäntalvella kauniin hopeaeukalyptuksen, muistakaa hankkia kasvivalaisin kaveriksi. Lämmin sisäilma ja vähäinen valo on ainavihannan kasvin kuolema, se kuivuu pystyyn. Kasvattamisen iloa!

Vihrein terveisin,
Heidi