Oikein hyvää alkanutta vuotta 2017

Pakkaset tulevat, oletko valmis? Itse yritin vielä eilen tehdä viiniköynnöksilleni viimeisiä pakkassuojauksia, kun joulukuusi sai väistyä ulkotiloihin. Edellisenä vuonna totesin kuusen olleen erinomainen pakkassuoja  viiniköynnöksille ja tänä vuonna uusin saman tempun. Sinne vaan kasvimaan perukoille köynnöksiä suojaamaan. Ei se kuusi mikään jätti ole, mutta kahdelle köynnökselle juuri sopivan kokoinen.

Vielä hetki joulutunnelmissa, tältä näytti meidän joulupöytä asetelmineen. Kuvat ovat aika utuisia, kun napsin niitä viime hetken hötkeessä.

Kattauksen kruunu.

 

Vaaleanpunainen joulu, yllätin itseni.

Joulu oli rauhallinen ja kukkaisa. Ja heti joulun välipäivinä iski istutusvimma, mutta se saakoon vielä odottaa.

Viheriloa vuoteen 2017,
Heidi

PS. Ei tainnut selvitä talvesta minun Hopeaeukalyptukseni. Kuivuus iski ja kovaa. Ei riittänyt kasteluvahdin voima ja tajusin liian myöhään että olisi pitänyt kastella vieläkin enemmän. Nyyh....

Hyvää joulua

Vuoden viimeiset päivät ovat käsillä. Aika rauhoittua ja viettää joulua perheen ja ystävien seurassa. Joulukieloissani muutama pieni kukka on auennut ja lisää on tulossa. Tein joulupöytään asetelman hyasinteista, ruususta sekä jaloleinikeistä. Tulkoon joulu kukkainen.

joulupöydän asetelma

Vihervuosi on ollut hyvä. Olen saanut elämääni paljon vihreää ja oppinut uusia asioita. Odotan uutta vuotta ilolla. Hyvää joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2017.

Ensi vuoteen,
Heidi

Jouluinen asetelma

Vaaleajouluruusu ja amaryllis

Joulu on vallannut mieleni. Mielessäni ei pyöri aattoillan tarjoamiset vaan kaikki kasvi-ihanuudet jotka joulu tuo tullessaan - amaryllikset, jouluruusut, hyasintit...

Tein asetelman amarylliksesta ja jouluruususta. Ajattelin haastaa itseni ja kokeilla kuinka saan tehtyä suotuisat olosuhteen kahdelle aivan erilaiselle kasville: jouluruusulle, joka tarvitsee tasaisen kosteuden ja amaryllikselle, jota kastellaan niukasti. Ratkaisu pulmaan oli pieni muovipussi, johon laitoin amarylliksen. Naamioin  rakennelmani syksyllä keräämillä sammaleilla ja laitoin vielä koristeeksi muutaman lasipallon.

Kaunis ajatukseni olisi saada kasvit hengissä kesään saakka, jolloin olisi tarkoitus istuttaa jouluruusut ulos. Ja tietenkin ruokkia amaryllikset pulleiksi, että jaksaisivat kukkia ensi jouluna uudelleen.

Kukkien täyteistä joulunodotusta!

PS. Joulukielot pääsivät lämpimään marraskuun lopussa ja hyvin ovat kasvaneet.

Kärsimys kasveja ja kärsimyskukkia

Viime keväiset siemenkasvatukset menivät suurimmaksi osaksi poskelleen. Kirvat söivät korianterit. Tomaateista tuli pitkiä, laihoja ja tekivät ehkäpä viisi hedelmää. Ensimmäinen erä laventelia kuoli vedenpuutteeseen. Toisesta erästä sain sentään istutettua pienen pienet taimet kukkapenkkiin, luontoäiti hoitakoon homman minua paremmin. Kiiville kävi samoin kuin laventelien ensimmäiselle erälle, mutta vasta kesän jälkeen kun siirsin pienen pienen taimen sisälle kylmältä suojaan ja kasteluväli venähti. MUTTA kaiken räpeltämisen jälkeen voin ylpeänä sanoa, että ihan itse kasvatin kaupan hedelmien siemenistä kasveja, jotka ovat vieläkin elossa. Kasvatin kärsimyskukan ja annoonan.

Keväällä otin kaupan hedelmistä siemenet talteen, putsasin ne hyvin ja annoin kuivaa muutaman viikon huoneenlämmössä. Maalis-huhtikuussa kylvin siemenet ja suuriosa siemenistä iti.  Jaoin ylpeänä taimikasvatukseni tuotoksia kesällä ympäri Suomen parempiin koteihin, toivoen niille pitkää ikää, jos omani kuolla kupsahtavat.

Kärsimyskukan taimet

Nyt minulla on jäljellä kaksi kärsimyskukan ja annoonan taimea. Tosin olen luvannut taimet molemmista kasveista toiseen kotiin, joten minulle jää itselleni hoidettavaksi yhdet kappaleet molempia lajikkeita.

Jälleen kerran tutkin kuinka minun tulisi hoitaa kasveja. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen kärsimyskukan hoitoa. Tutkimuksissani paljastui, että kärsimyskukka on vanha huonekasvi, sillä sitä on kasvatettu Suomen säätyläiskodeissa jo 1820 -luvulta alkaen. Löysin tämän tiedon ihanasta kirjasta nimeltään Hienohelma ja vanhapoika - rakkaat huonekasvit, jonka on kirjoittanut Anu Ranta.

Kärsimyskukan hoito-ohjeet:

1. Valoa, valoa, valoa.
2. Kasvukautena runsas kastelu ja lannoitus kerta viikkoon. Lepoaikana kastelua ja lannoitusta vähennetään, mutta multa ei saa päästä rutikuivaksi. Voidaan talvettaa n. 5-15 asteen lämmössä, valoisassa paikassa.
3. Kasvualustan tulee olla runsasravinteista ja hiekansekaista.
4. Leikataan maalis-huhtikuussa voimakkaasti, samalla vaihdetaan mullat ja istutetaan suurempaan astiaan. Leikkaamalla saadaan kasvi haaroittumaan ja varmistetaan kukintaa.
6. Kyseessä köynnöskasvi, joten tarvitsee tuen jota pitkin kiipeillä.


Koska asun keskuslämmitteisessä, koneellisen ilmanvaihdon armoilla olevassa talossa, kaikki hoito-ohjeet eivät päde minuun. En voi talvettaa kasvejani 5-15 asteessa, sillä minulla ei löydy siihen oikeaa tilaa. Tämä tietenkin vaikuttaa kasvien kukintaan ja minulla ne harvemmin kukkivat.  Kaikki viherkasvini ovat talvella 20 asteen lämmössä, joten kastelen niitä tasaisesti viikottain, toisinaan kaksikin kertaa viikossa. (Taimet saan tapettua, mutta vanhimmat viherkasvini ovat toistakymmentä vuotta vanhoja.)

Kärsimyskukkani ei kuki vielä muutamaan vuoteen, koska olen kasvattanut sen siemenestä, mutta toivon, että jonakin päivänä saisin sen täyteen kukkaloistoon.

Hopeaeukalyptus

Tein loppukesästä ihanan löydön erään norjalaisomisteisen puutarhaliikkeen alennuspöydästä - hopeaeukalyptuksen. Olin nähnyt eukalyptusta käytettävän leikkokasvina, mutta en ollut aiemmin törmännyt siihen ruukkukasvina.

Hopeaeukalyptus alkutalven valossa.

Kotiin päästyäni alkoi tiedon etsiminen, kuinka saan kasvista suuren, mahtavan ja talven yli hengissä selvinneen. Kasvi oli ulkona melkein syyskuun loppuun saakka ja nyt kasvi on ollut jo toista kuukautta sisällä normaalissa huoneenlämmössä (+20 astetta) ja se on hengissä yhä edelleen. Sijoitin kasvin valoisimman ikkunan eteen (ikkunan suunta on lounaaseen) ja hankin kastelupallon huolehtimaan mullan kosteudesta. Mullan täytyy pysyä kokoajan kosteana, ainakin kasvin mukana tulleen pienen hoito-ohjeen mukaan. Kasvi ei ole talvilevossa lämmön suhteen, niin olen päätellyt että kastelun tulee pysyä samana, koska haihdunta lehdistä ei vähene.  Jää nähtäväksi kuinka nämä minun päätelmäni toimivat käytännössä. Pientä pituuskasvuakin olen huomannut, mutta samalla lehtiäkin on myös varissut ja se huolestuttaa, sillä eukalyptus on ainavihanta kasvi. Pimeä talvi on vielä edessä, joten jännittää kuinka hopeaeukalyptukselleni käy.


Pieni yhteenveto hoitosuunnitelmastani:

1. Kasville valoa mahdollisimman paljon.
2.  Multa pidetään kosteana, mutta vesi ei saa jäädä seisomaan ruukun pohjalle. Lehvästöä sumutellaan tasaisin väliajoin.
3. Kasvi kotoisin Australiasta: Tasmaniasta, joten multa saa olla hapanta (havu/rhodomulta).
4. Lannoitus kasvukaudella vähätyppisellä lannoitteella.

Kielojen hyötö

Kieloja on käytetty 1800-luvun lopulta lähtien joulukukkina, mutta 1980-luvulla joulukielo katosi lähestulkoon kokonaan. Olisiko aika palauttaa kielo takaisin joulukukaksi? Vihertehtuuri vastaa: KYLLÄ!

Lokakuun alussa kaivelin kesämökiltä kieloja, jotta voisin hyötää ne jouluksi.  Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hyödän kieloja jouluksi. Ensimmäinen kerta oli kaksi vuotta sitten, kun marraskuun alussa intouduin kaivamaan jo hieman jäisestä maasta kielojen juurakkoja hyötöön. Silloin onnistuin saamaan jouluksi yhden kielon kukinnon ja useamman lehtiverson. Olin onnessani.

Se ainoa kukinto.

Vuosi sitten en onnistunut kuin saamaan lehtiä. Eli opetus on ollut seuraavanlainen: kielon silmuja on kahdenlaisia, niitä joissa on pelkkä lehtiaihio ja niitä joissa on lehti ja kukinto. Vaikka kielossa olisi marjat kun kaivelet juurakot ylös, se ei tarkoita sitä, että olisit onnistunut saamaan kukkivan kielon itsellesi, itse menin tähän halpaan viime vuonna. Kielo ei kuki joka vuosi. Eli kielojen juurakot täytyy tarkistaa niitä ylösnostaessa ja niitä saa nostaa vain ja ainoastaan omalta maalta tai kysymällä maanomistajalta lupa. Kielojen ylöskaivaminen ei kuulu jokamiesoikeuksiin. Kukkivat silmut ovat pulleita, huomattavasti pulleampia kuin pelkän lehtiaihion sisältävät silmut. Lehtiaihioisia silmuja on huomattavasti enemmän kuin kukinnon omaavia.

Vasemmalla pelkkä lehtiaihiollinen silmu ja oikealla silmu, jossa kukinto.

Uudelleen istutettaessa silmut saavat jäädä lähelle mullan pintaa. Multa saa olla hiekansekaista, itse olen aikaisempina vuosina käyttänyt kaktusmultaa ja tänä vuonna laitoin kasvit kukkamultaan. Jää nähtäväksi, mitä kielot ovat mieltä ko. valinnasta. Kielot kannattaa säilyttää viileässä ja vasta marraskuun puolen välin jälkeen tai kuun lopulla nostaa ne lämpöiseen ja pimeään. Itse olen nostanut ne normaaliin huoneen valoon, mutta suojannut kasvin joko paksulla mustalla muovipussilla (vanhalla multasäkillä) tai toisella isommalla ruukulla, jotta valo ei pääse käsiksi silmuihin. Olen huomannut, että kielojen pituuskasvu pysähtyy, jos ne otetaan valoon liian aikaisin. Multa täytyy pitää kosteana koko ajan, mutta ei liian märkänä. Kun silmut ovat kasvaneet noin 10 cm pituisiksi, nostetaan kasvit valoon, jonka jälkeen kielot alkavat kukkimaan viikon tai kahden kuluessa.

Ikävä kyllä en löytänyt yhtään joulukielojen juurakoiden myyjää internetin syövereistä. Eli jos haluaa hyötää kieloja jouluksi, eikä ole paikkaa josta tonkia juurakoita, tulisi asiaan tarttua keväällä kun taimistot alkavat myymään kielojen taimia.

Iloa kokeiluun ja runsasta kukintoa toivotellen!

Kaunis, kaunis amaryllis ja sen surkea hoitaja

Lokakuu on vasta puolessa välissä, mutta ajatukseni siintävät jo joulussa - nimittäin joulukukissa. Olen valmistautunut tulevaan jouluun jo viime vuonna, kun ostin kauniin valkoisen amarylliksen. Nyt olen saanut pidettyä sen hengissä kesän yli ruukussa ja ajattelin kokeilla sen uudelleen kukittamista. Rehellisyyden nimissä oletan täydellisesti epäonnistuvani tehtävässä, nimittäin en ole uhrannut suuremmin ajatusta amarylliksen hyvinvointiin kesän aikana enkä ole lihottanut sipulia ravinteilla. Olen muistanut kastella aina toisinaan ja leikkasin jo elokuun lopulla lehdet lyhyiksi vaikka ne eivät olleet kuihtuneet (virhe!) ja pikkuhiljaa lopetin kastelun. Eli pienoinen ihme täytyy tapahtua, jos saan amarylliksen kukkimaan. Nostin amarylliksen kylmälaukkuun ulos jatkaakseni amarylliksen lepokautta, sillä näkyvissä ei ole uutta kasvua.  Katsotaan kuinka käy. Saanko amarylliksen hengiltä tällä hoidolla vai saanko pidettyä sen vielä hengissä, jotta ymmärtäisin pitää siitä paremman huolen tulevia jouluja ajatellen.

Laitan vielä tiivistelmän siitä, kuinka amaryllista tulisi oikeasti hoitaa.


AMARYLLIKSEN UUDELLEEN KUKITTAMINEN

1. Amarylliksen kukkimisen loputtua leikkaa kukintovarsi pois ja anna lehtien kasvaa.
2. Kastele ja lannoita säännöllisesti kasvukaudella, on aika lihottaa sipuli tulevaa kukintaa varten.
3. Voit viedä kasvin kesäksi ulos suoralta auringonpaahteelta ja sateelta suojaan. Amaryllis kannattaa suojata myös etanoilta.
4. Elo-syyskuun vaihteessa lopeta kasvin kastelu pikkuhiljaa ja anna lehtien lakastua. Jos kasvi on ollut ulkona, tuo se sisälle. Kasvilla alkaa lepoaika, jolloin se ei tarvitse ravinteita eikä vettä. Se ei tarvitse edes valoa, joten voit sijoittaa sen pimeään noin +10-15 asteeseen.
5. Lajikkeesta ja olosuhteista riippuen nuput alkavat näkyä parin-kolmen kuukauden lepoajan jälkeen.
6. Tuo amaryllis valoon ja istuta se uuteen multaan tiiviisti (niin että sipulin tulee pysyä ruukussa sipulista nostettaessa), samaan syvyyteen missä sipuli aiemminkin oli.
7. Pidä multa hieman kosteana. Kun nuput alkavat näkyä, lisää kastelua, mutta anna pintamullan kuivahtaa kastelukertojen välissä.
8. Vältä liikakastelua ja muista että, mitä enemmän kastelet, sitä enemmän kasvi venyy pituutta ja sipuli on vaarassa pehmetä.