Viisi vuotta sitten kylvin idänunikon siemenet multaan ja toivoin kukkaloistoa parin vuoden sisään. Samaisena kesänä istutin kituvat taimet kukkapenkkiin ja toivoin parasta. Pari kesää unikot saivat olla samalla paikalla, mutta sitten kyllästyin katsomaan kituvaa kasvustoa ja vaihdoin unikkojen paikkaa - se kannatti. Taimet alkoivat kasvaa ja vihdoin alkoi jotakin tapahtumaan...
Viime kesänä sain ensimmäisen kerran nähdä millainen kukka kylvöistäni syntyi. Tänä kesänä olen saanut jo ihailla kolmea jättimäistä kukintoa ja lisää on tulossa. Kukka on mitä kaunein ja suurin. Käyn joka päivä ihailemassa kukintoa, mutta vielä en ole raaskinut leikata yhtään maljakkoon, vaikka kukka ilmeisesti sopisi leikoksikin.
Joku päivä minä vielä rohkenen yhden kukinnon napsauttaa poikki ja ihailla sitä myös sisätiloissa, mutta menee vielä hetki, ehkä sitten kun lisää kukintoja on auennut.
Vihrein ajatuksin,
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti